Havaintoja parisuhteesta

Elämä on rakennettava itse

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Mietitään sitä tilannetta. Sitä herää joka aamu ajatukseen, että vittu, kun pitää taas herätä. Taas edessä päivä, jota ei tahtoisi elää. Elämä tuntuu tylsältä ja tarkoituksettomalta ja päällimmäisenä on ajatus, että saisi sen päivän jotenkin kahlattua läpi. Sitähän voisi sen jälkeen palkita itsensä lonkerolla ja jaksolla suosikkisarjaa.

Sitä on tyytymätön työpaikkaansa, parisuhteeseensa ja elämäänsä ylipäätään. Aamulla on jo niin huonolla tuulella, että tartuttaa sen kaikkiin muihinkin negatiivisella asenteellaan. Mikään ei ole hyvin. Edessä on työpäivä, jota ei tahtoisi ja vierellä ihminen, jota ei ole rakastanut enää aikoihin. Tai ehkä on, mutta omalla käyttäytymisellään ei ole sitä osoittanut sille toiselle enää pitkään aikaan.

Sitä pitää sisällään tyytymättömyyttä elämää kohtaan. Tuntee olevansa onneton ja vaillinainen. On katkera ja kateellinen heitä kohtaan, jotka ovat tyytyväisiä. Tietää, että joku on pahasti vinossa, mutta silti ei tee asialle yhtään mitään. Taas on edessä seuraava aamu, jolloin on tyytymätön kaikkeen edessä olevaan.

Pahimmassa tapauksessa sysää vastuun onnettomaan elämäänsä muihin tekijöihin kuin itseensä. Olettaa, että muiden tehtävä on tehdä elämästä mielekästä. Antaa vastuun omasta onnellisuudesta jonkun muun käsiin ja odottaa, että vastuu tulee täytetyksi. Ymmärtämättä sitä, että kukaan toinen ihminen ei voi sitä tehdä.

Toiset haluavat toimia, kun huomaa, että elämä antaa tyytymättömyyttä osakseen. He lähtevät tekemään muutosta. Alkavat rakentaa elämästään sellaista, että joka aamu ei tarvitsisi herätä siihen ajatukseen, että elämä on perseestä. He yrittävät korjata vanhaa paremmaksi tai rakentaa jotain ihan uutta. Pyrkimyksenä mennä kohti parempaa.

On helpompi keksiä hyviä syitä olla tekemättä muutosta. Ja niitä syitähän riittää. Koska aina on parempia syitä olla tekemättä kuin lähteä tekemään. Se asenne lähtee jo kulttuurista. Ei täällä hyvällä katsota heitä, jotka edes yrittävät löytää jotain enemmän. Koska nöyryys on sitä, että pitää tyytyä. Kaikki muu on itsekästä toimintaa. Enkä puhu tässä parisuhteista, vaan yleisestä paheksunnasta ihmisiä kohtaan, jotka poikkeavat normeista. 

Emmehän voi ulkoistaa onnellisuutta ja tyytyväisyyttä. Koska se ei tule ulkoapäin. Emme voi odottaa, että ovikelloamme soittaa ihminen tai asia, joka ottaa meidän onnellisuuden kannettavakseen. Meidän pitää soittaa sitä ovikelloa itse. Sillä lähtökohdalla pääsemme päämäärään.

Jos puhutaan ihmissuhteista, niin minä haluan uskoa hyvään ihmissuhteeseen. Minä haluan uskoa, että ainoa tapa elää hyvässä ihmissuhteessa, on rakentaa omasta elämästä sellainen, että tuntee halua elää sitä. Jos ei itseä ja omaa elämää pysty rakastamaan, niin aika kevyttä on rakkaus sitä toista ihmistäkin kohtaan. Yleinen tyytymättömyys elämää kohtaan vaikuttaa negatiivisesti koko ympäristöön. Elämäänsä tyytymätön ihminen ei ehkä ole hyvä puoliso, ei hyvä työntekijä eikä ehkä hyvä vanhempi.

Rakkaussuhteessa me olemme toistemme heijastuksia. Ymmärsin sen, kun istuin yksin kesäisenä iltana lammenrannalla. Oli tyyni ilma. Maisema oli hiljainen ja odottava. Oli lammenrannalla puu, joka heijastui veteen. Siinähän sen näyttäytyi. Me olemme toistemme peilikuvia, mutta peilikuva vaatii näkyäkseen kokonaisen ihmisen kuvan. Se kuva meidän pitää muodostaa ihan itse. Koska kukaan muu ei sitä osaa tehdä.

Rakentamalla itsestä ihmisen, joka jättää peilikuvan, me mahdollistamme sen, että saatamme löytää yhteisen onnen. Koska se onni lähtee itsestä. Ketään toista ei koskaan voi saada onnelliseksi, olematta sitä ensin itse. Meillä on vastuu rakentaa se onni. Kukaan muu ei sitä meille koskaan tee. Sen jälkeen on niin paljon helpompi rakastaa. Sen jälkeen on niin paljon helpompi riisua itsensä toisen eteen alastomaksi ja sanoa, että tässä minä olen, valmiina.

Helppoa se ei ole, mutta kuka on sanonut, että kaiken pitää olla helppoa. Koska lopulta tulee aamu, jolloin elämä on hyvin. 

Lue myös

X