Havaintoja parisuhteesta

”Elämää yhteiskunnan reunalla”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

(Ajat ja paikat saattavat vähän heitellä, sen verran kännissä silloin olin, aina kun oli rahaa, olin kännissä ja talousnousun aikana rahaa sai helposti.)

Elettiin vuotta 1984 ja olin 14 -vuotias katulapsi. Koulua kävin kuitenkin, varsinkin kun sain käyttää valokuvaluokkaa mieleni mukaan.

Vietin aikani ihmisiä piirtäen ja kuvaten, muut ajat vietin Lepakossa. Dingokin juuri uraansa aloitti, vaikka Sielun Veljet oli ainoa oikea yhtye.

Eräänä päivänä Susa tuli piirrettäväksi, 17 -vuotias kaunis kapinallinen friidu. Sen illan jälkeen aloimme pyöriä yhdessä. Emme koskaan myöntäneet seurustelevamme, vaikka lopulta olimme kaikkialla kahdestaan.

Porukka, jossa pyörimme oli irtaantunut yhteiskunnasta. Elimme omilla säännöillä ja tavoilla punk rockin jälkimainingeissa. Viinaa ja vapaata seksiä. Aidsia pelättiin. Se oli jotain uutta, mistä kukaan ei tiennyt muuta kuin siihen kuolee.

Saimme olla mitä halusimme, naisia, miehiä tai jotain siitä läheltä, kunhan olit muuten hyvä tyyppi.

Susalla oli oma kämppä, josta maksoi kaksi kertaa kuussa perseellään. Suhteemme oli avoin ja saatoimme viettää kolmenkimppoja ja parinvaihtoja. En edes osannut olla mustasukkainen.

Silloin tällöin Susa hommasi rahaa ottamalla maksun joltain mieheltä, enkä siinä suhteessa ollut viaton itsekään. Joskus sain rouvilta rahaa, sehän oli vain seksiä, niin kuin vessassakäynti.

Jossain välissä rupesi ympäristöasiat kiinnostamaan ja kasvissyönti, ei ollut muuten helppoa persaukisena sen ajan Suomessa.

Kun vuokranantaja ilmoitti kyllästyneensä Susaan, oli päätös helppo, muutimme Malmille kommuuniin, vuosi taisi olla -86. Sielläkin oli seksuaalisesti vapaa ilmapiiri ja viini virtasi, mutta ilmapiiri alkoi muuttua liian uskonnolliseksi hyvin nopeasti, Hare Krishna tyyppiseksi, mutta oli talon omistajan oma versio jostain eri lahkoista.

Susa oli pääsyt yliopistoon opiskelemaan ja saimme vihdoin oikean asunnon Hoasilta. Alkoholin kulutus alkoi vähänemään, vapaa seksi ei. Lopulta emme juoneet juuri ollenkaan ja anarkisteista muovautui pikkuhiljaa materialisteja, yhteiskuntakelpoisia.

Meidän suhdetta on vieläkin vaikea kuvailla. Olimme kaksi samanlailla ajattelevaa, aina ei tarvinnut edes puhua, kun tiesi mitä toinen tarkoittaa tai haluaa.

Jossain välissä yliopistolta Katja alkoi pyörimään meidän kanssa ja pikku hiljaa Susan ja Katjan suhde syveni. Olikohan vuosi -90, kun annoin heille omaa tilaa ja ilmoitin armeijalle tulevani palvelukseen, mikä ei olisi käynyt mielessäni pari vuotta aiemmin kutsunnoissa.

Jossain välissä Susa ja Katja ostivat yhteisen asunnon ja minä olin taas asunnoton. Paljon vietin aikaa heillä ja aina olin tervetullut, mutta halusin antaa heille oman rauhan.

Vuosia on vierinyt ja heillä on lapsia, asuvat edelleen yhdessä. Sen verran olemme hyvissä väleissä edelleen, että heidän lapset pitävät minua setänään ja yksi jopa muutti hetkeksi luokseni asumaan. Olen aina tervetullut heidän luokseen ja isompiin juhliin saan kutsun, jopa heidän lapsien ja olinhan yhden lapsen synnytyksessä mukana.

Meistä tuli kunnon veronmaksajia. Kaikista, jotka silloin pyöri samoissa porukoissa ei tullut, osa on kuollutkin, mutta oli siellä kavereita, jotka sopeutuivat jotenkin yhteiskunnan normeihin.

Paljon olemme siis olleet tekemisissä poismuuttoni jälkeen. Ensimmäinen vaimoni yritti rajoittaa ja saikin vähän rakoja suhteeseemme., Nyt on välit taas kunnossa.

Rakastamme toisiamme vieläkin, mutta rakkautemme taitaa olla sisarellista. En tiedä.”

”(P.S. Nimet ovat muutettu ja jos jossain on saman niminen pariskunta pyydän anteeksi jos joku sekoittaa teidät heihin.)”

Lue myös

X