Havaintoja parisuhteesta

Elämän viimeinen ääni

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Uimahallin sauna. Paikalla lisäkseni 79-vuotias herrasmies. Tiedän iän, koska hän kertoi sen minulle keskusteltuamme. Herrasmies oli löylynheittäjän paikalla. Kysyi aloitusrepliikikseen, että tuleeko sinne lauteiden toiseen päähän löyly ja nouseeko hiki? Olin kahden vaiheella vastauksessani, mutta päätin vastata rohkeasti, että minulle nousi tänään jo aamulla herätessäni hiki kuunnellessani uutiset.

Kun olimme päässeet käsiksi syyhyn, joka aiheutti hien minussa, aloitimme yhden hienommista keskusteluista jollekin minulle tuntemattoman kanssa aikoihin. Sanoin, että minua pelottaa sunnuntaiset eduskuntavaalit. Pelottaa, koska on aivan mahdollista, että vaalit voittaa puolue, jonka arvot vievät meitä vuosikymmeniä taaksepäin. Puolue, jonka joukossa on avoimen muukalaisvihamielisiä ja seksuaalivähemmistöjä vihaavia edustajia. Puolue, joka suhtautuu penseästi tämän ajan tärkeimpään teemaan eli ympäristönsuojeluun.

Sanoin, että minua pelottaa perussuomalaisten suuri kannatus. Siksikin, koska ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, ketä ovat äänestämässä Suomessa valtaan.

Sen jälkeen tämä herrasmies avautui sellaisella tavalla, että sitä olisi pitänyt jonkin nauhurin olla äänittämässä todistamaan sitä iänikuista myyttiä epätodeksi, että suomalaiset miehet, varsinkin vanhempi ikäluokka, on puhumaton ja mykkä.

Hän sanoi, että häntäkin pelottaa. Häntä pelottaa lapsenlapsensa vuoksi. Kaksi vuotta sitten hänen lapsenlapsensa, nuori nainen, oli tullut kertomaan papalleen ja mummolleen, että seurustelee naisen kanssa.

Kanssani saunassa istunut mies jatkoi rehellisesti puhettaan. Hän sanoi ensin kavahtaneensa lapsenlapsensa esittämää asiaa. Sanoi olevansa vanhan liiton mies, jossa elämä on yksinkertaista. Mies rakastaa naista ja he perustavat perheen ja syntyy lapsia. Nyt hänen rakastamansa ihminen tuo hänen eteensä jotain uutta ja sellaista, johon näin läheltä ei ole koskaan tarvinnut miettiä suhtautumistaan.

Myöhemmin mies ymmärsi tämän olleen hänelle siunaus. Läheinen ihminen pakotti hänet katsomaan maailmaa jostain itselle tuntemattomasta kulmasta. Tutustuttuaan lapsenlapsensa puolisoon ja ihmisiin, joiden kanssa hänen lapsenlapsensa teki työtä seksuaalisen tasa-arvon hyväksi, mies vanhana ay-jyränä ilokseen huomasi ihmisten tekevän itselle ja yhteiskunnalle yhtä tärkeää työtä kuin hän taistelleessaan työläisten oikeuksien puolesta menneisyydessään.

Yksi asia oli kuitenkin muuttunut hänen ajastaan. Hän tutustui lapsenlapsensa kautta siihen karuun maailmaan, jossa hänen lastenlastaan ja hänen ihmisiään kohti hyökättiin rajuilla lauseilla ja sanoilla. Hän ei voinut kuvitellakaan minkälainen viha myllertää ihmisten sisällä. Ihmisten, joiden mielestä hänen lapsenlapsensa pitää lopettaa kaikki se työ, mitä hän tekee, sillä se on sairasta ja vaarallista.

Mies huomasi sen julmuuden vaikuttavan lapsenlapseensa negatiivisesti ja kirjoitti Aamulehteen mielipidekirjoituksen, jossa omalla nimellään arvosteli seksuaalista tasa-arvoa ajavien sanallista ajojahtia. Hän lisäsi nimensä perään vielä ikänsä, koska halusi sillä kertoa, että hänenkin ikäluokallaan on vielä inhimillisyys tallella.

Mies kertoi huomanneensa, että viha on yhteiskunnassa suuressa nosteessa. Hän sanoi, että on korkean ikänsä vuoksi kokenut historian saatossa monia yhteiskunnallisia ja poliittisia taitekohtia, mutta sanoi, että tämänkaltainen viha ei koskaan ole ollut niin näkyvää kuin se nyt tuntuu olevan. Siksi hän sanoi olevansa huolissaan lapsenlapsensa ikäluokan tulevaisuudesta. Siksi, koska yhteiskuntien pitäisi mennä eteenpäin eikä taaksepäin.

Huolissaan olen minäkin. Huoli on itse asiassa liian mieto sana kuvaamaan tuntemuksiani. Olen kauhuissani ja minua pelottaa katsoa sunnuntaista vaalilähetystä. Pelkään, että valtaan nousee sellainen voima, joka saa polttoaineensa vihasta ja eriarvoistamisesta. Pelkään, että yhteiskuntaa voi johtaa luomalla pelkoa.

Siksi rakkauden ja tasa-arvon puolesta pitää nyt puhua. Vielä on aikaa. Koko elämä on aikaa. Tämän elämän tärkeimpiä arvoja on rakkaus ja hyvyys. Meidän ei pidä nyt olla hiljaa ja luovuttaa. Itse en aio koskaan. Minulla on kaksi lasta, joille haluan jättää elinkelpoisen elinympäristön ja oikeuden olla tasa-arvoisesti mitä seksuaalista suuntausta tahansa. En halua olla mukana siinä rintamassa, jossa tätä hienoa maatamme ollaan moukaroimassa keskiajalle, jossa vihalla ja huutamalla saadaan valta.

Sitä haluaa saunassa kanssani jutellut herrasmieskin. Hän palasi takaisin hikiasiaan ja tunnusti, että hän ei hikoile sairautensa vuoksi juuri ollenkaan. Hän laihtuu parin kilon kuukausivauhtia ja ei ole näkemässä vallan vaihtumista enää neljän vuoden kuluttua. Hän sairastaa parantumatonta sairautta ja hänelle on annettu elinaikaa korkeintaan vuosi.

Lapsenlapsi on opettanut hänelle, että nyt elämänsä viimeisissä vaaleissaan hänen on äänestettävä tulevaisuuden eikä itsensä vuoksi. Hän on ollut yhdelle puolueelle uskollinen koko elämänsä, mutta aikoo nyt jo eläessään testamentata äänensä lapsenlapselleen. Ihan siksi, koska hänelle tämä kaikki jää, kun hänestä aika jättää.

Voisinko enää tämän keskustelun jälkeen tehdä toisin. Minulla on ollut muutama vaihtoehto äänelle. Puolue on ollut jo pitkään selvä. Annan ääneni 24 vuotiaalle naiselle, jonka maailmankuva on sellainen, jossa haluan lapseni elävän vuosien päästä. Ei ole olemassa vaihtoehtoa. En minä itselle äänestä, vaan heille.

Lopuksi mies nousi löylynheittäjän paikaltaan ja otti löylyämpärin mukaansa. Kävi täyttämässä sen hanan alla ja palautti paikoilleen. Hymyili vienosti ja sanoi, että jatka sinä tästä, mihin minä jäin.

Todellakin jatkan. Koko loppuelämäni. Eikä kyse ole löylyn heittämisestä.

Kiitos.

X