Emme ole kissoja

Täytän helmikuussa 42. Muistan, kun pappani täytti viisikymmentä. Olin silloin noin kymmenvuotias. Pappani oli siis neljäkymmentä, kun tuli papaksi. Muistan ajatelleeni pappani täytettyä viisikymmentä, että voiko ihminen tulla noin vanhaksi. Sitä kymmenen vanhana ajatteli olevansa vielä kuolematon ja itse säästyvänsä vanhenemiselta.

Kunnes tulee havahtuminen. Kahdeksan vuotta ja olen iässä, jonka lapsena koin olevan mahdottoman kaukana. Onhan siinä välissä tapahtunut asioita. Olen mennyt kahdesti avioon ja yhtä monta kertaa eronnut. Joskus sitä miettii, että ehkä vanhetessaan oppii uusia asioita. Tulee paremmaksi ihmiseksi. Kunnes huomaa olevansa tilanteessa, joka on aiemminkin tapahtunut. Missä on se kaikki oppiminen?

Kaksi vuotta sitten terapeuttini sanoi minulle syntymäpäiväni kieppeillä, että elämäni on kääntynyt viimeiselle puoliskolleen. Oletko ajatellut tekeväsi asioita, joita haluaisit tehdä vai teetkö asioita, joita olet tottunut tekemään? Tuntui siltä, että yhtäkkiä aloin oppia enemmän.

Niin kauan kuin on elämää, voi olla vielä mitä tahansa. Sitä kohti meidän on mentävä. Minä olen ajatellut riisua elämäni kaikesta turhasta ja jättää jäljelle sen tärkeimmän ytimen. Aika kulkee nopeasti. En halua huomata kuolinvuoteellani, että elämä valui vain ohitse.

Tommy Hellsten kertoi tällä viikolla Eeva lehdelle antamassaan haastattelussa rakastuneensa. Hänen vaimonsa kuoli viime kesänä ja jätti hänen elämäänsä suuren surun. Monet tuomitsivat rakastumisen. Se tapahtui heistä aivan liian aikaisin hänen vaimonsa kuolemasta. Ehkä Tommykin on tiedostanut ajan rajallisuuden ja halunnut mennä kohti sitä mikä on hänelle tärkeää. Ei menneen arvo vähene, vaikka elämä tuo eteen uutta onnea.

Tänään on pyhäinpäivä, jolloin muistelemme poismenneitä. Tänään on hyvä päivä myös pohtia omaa elämäänsä. Onko se sellaista, jollaista haluaa sen olevan. Minulla on tänään hyvä. Minä rakastan ihmistä, joka saa minut tänäänkin ikävöimään häntä. Olen elämäni viimeisellä puoliskolla ja haluan tehdä siitä hyvän viimeisen puoliskon. Haluan tuntea sitä, mitä tänään tunnen. Haluan keskittyä kaikkeen siihen hyvään mitä elämä vastoinkäymisistä huolimatta tarjoaa. Haluan viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka näkevät kaikessa enemmän hyvää kuin huonoa.

Ei pidä tuhlata energiaa asioihin, jotka eivät tunnu omilta. Meillä on vain yksi elämä. Täytän helmikuussa 42. Kaiken tämän muutaman vuoden ajan kestäneen myllerryksen keskellä koen olevani onnellinen. Haluan sanoa ääneen sen minkä moni jättää sanomatta. Minä rakastan sinua.

Vanhassa valokuvassa istun pappani sylissä hänen täytettyään viisikymmentä. Hän näyttää onnelliselta ja levolliselta.