”En enää jaksanut olla kynnysmatto”

”Kerron sinulle tarinan, joka on totta, joka olisi pitkä, jos kaiken kertoisin, mutta jonka ydinasia on: Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Tänään; istun asuntoni sadan euron kirpparisohvalla, katson ilmaiseksi saamaani telkkaria, juon Lidlin oluen, vain yhden ja kippistän. Ehkä vihdoinkin rauha?
Hitsi, miten mulla kuitenkin on hyvä olla.

Olen yli kuudenkymmenen, nainen, jonka elämä on pyörinyt perheen, lasten, vanhusten (omien vanhempien ja appivanhempien, jotka saivat loppunsa toiveidensa mukaan ja ovat nukkuneet lähelläni pois) haasteellisen työn, alkoholiin rakastuneen miehen, perinteestä kumpuavan perhemallin ympärille.
Tämän kaiken keskelle olen hukannut itseni. En tunne itseäni.

Koskaan 40 vuoden aikana en ole ollut itsekseni. Olen ollut vain muita varten. Nyt olen yksin. Miten huojentavaa.
Rakastan musiikkia, konsertteja ja kulttuuria. Minulla on ystäviä ja harrastuksia. Mutta kodissani olen alistettu ja nöyryytetty. En lyöty, onneksi, mutta kuitenkin mrs nobody.

Mieheni on eläkkeellä, kaikkien silmissä ollut työteliäs, kunnon mies, mutta alkoholia veressä – itse piru. Koska emme juurikaan ole käyneet missään, tätä ei moni tiedä. Vain kaksi ystävääni, joille olen kertonut. Minua on nöyryytetty, uhattu, pilkattu, epäilty. Minulle on huudettu. Minua on seurattu. Jos olen ollut yötä pois kotoa ystävieni kanssa, humalaiset puhelut ovat jatkuneet koko yön. Parhaimmillaan 27 puhelua.

Myös Ystäviäni on häiritty yöllisillä soitoilla.
Mittani on tullut täyteen. Varasin asunnon. Muutin pois. Vihdoinkin.
Osa lapsistani hyväksyy päätökseni, osa ei. Minun pitäisi pysyä miehen rinnalla, joka kohtelee minua kuin kynnysmattoa. En jaksa enää.

Mies ei tahdo ymmärtää, ei mielestään juo liikaa. Olen selittänyt suu vaahdossa, ettei alkoholi sovi hänelle, koska hänestä tulee mulkku. Hän on omasta mielestään väärinymmärretty. Siltikään en jaksa enää.

En vain jaksa. En ole kertonut uutta osoitettani exälleni, onko se väärin? Hän saa sen selville pienellä paikkakunnalla muutenkin. Mutta toivottavasti aika myöhään, en halua naapureilleni harmia.

Jos kiinnostaa, kerro tarinani. Muotoile ja muokkaa. Läheisiäni taitaa olla seuraajissasi.
Teet arvokasta työtä. Kiitos siitä. Myös me hiljaiset saadaan ääni.