Havaintoja parisuhteesta

”En koskaan ajatellut, että joku muu haluaisi minua”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”En ole tätä kertonut edes lähimmille ystävilleni, enkä missään nimessä halua loukata puolisoani, mutta toivoisin, että joku muu voisi huonoimmalla hetkellä lukea, että kaikesta voi selvitä koska sitä olisin itse kaivannut. Näitä tarinoita lienee miljoona samanlaista, mutta tämä on tärkein itselleni.

Suhteemme alkoi hyvin nuorena ja innokkaana, halua ja harjoittelun iloa löytyi enemmän kuin taitoa puhua haluista, toiveista ja tarpeista. Vuodet kuluivat, seurustelusta kasvoi perhe, omakotitalo ja tavallinen arki. Parinkymmenen vuoden aikana seksi oli aika peruskauraa jota ryyditti näin jälkikäteen minun velvollisuudentunnosta suorittamani seksi.

Ajattelin, että tällaista tämä on ja tällainen minä olen, en vaan ehkä ole niin haluava ihminen, sillä missään vaiheessa en halunnut ketään muutakaan. Enkä myöskään ajatellut että kukaan muu minua haluaisi tai näkisi minua haluttavana.

Tuli kuitenkin mahdollisuus lopettaa hormonaalinen ehkäisy, joka avasi aivan uuden elämän. Aloin varovasti haluta ja myös vaatia pikku hiljaa itselleni osion siitä kaikesta, mistä olin jäänyt paitsi. En vain osannut tuoda sitä julki kunnolla, miten ääneen sanominen voikin olla niin vaikeaa.

Samaan aikaan asiat kuitenkin kasautuivat monestakin syystä siihen, että mieheni menetti halut osin fyysisen ongelman vuoksi, mutta näin jälkeen päin ajatellen asia meni myös paljon korvien väliin ja kierre oli valmis. En ollut koskaan ajatellut, miten iso asia erektiokyky on miehille, meille sen puute melkein maksoi parisuhteen ja perheen.

Nopeasti olimme tilanteessa, jossa emme pystyneet puhumaan saati koskemaan luonnollisesti toisiamme vaikka molemmat olisi kaivanneet enemmän syliä kuin seksiä. Minua tämä loukkasi hyvin syvästi, koin itseni vastenmieliseksi ja syylliseksi tähän haluttomuuteen.

En ollut koskaan ajatellut, miten paljon ihminen haluaa olla hyväksytty. Mieheni vetäytyi tahollaan omaan kuoreensa ja ajoi tällä minua edelleen kauemmas. Aivan umpikujatilanteessa ajauduin viestittelemään erään puolitutun miehen kanssa. Tiedän, näin ei saisi tehdä ja olin tätä ennen tuominnut jyrkästi kaiken tasoisen pettämisen. Mutta tosiasia on se, että tämä ajanvaihe pelasti minun avioliittoni.

Saamani huomio ja tietynlainen hellittely siinä suhteessa korvasi oman suhteeni yllättävän kylmyyden ja tarpeeni tulla nähdyksi. Ja kyllä, tajusin hyvin äkkiä, että haluan seksiä ja sytyn samalla tavalla kuin silloin joskus, se oli vain jossain piilossa.

Suhdehan oli pelkkiä viestejä ja heti alusta oli selvää, että kumpikaan ei ole lähtemässä omista parisuhteistaan. Mutta näistä viesteistä ymmärsin, että olen haluttava ihan itsenäni, mikä herätti myös itsevarmuutta kaikessa olemisessa.

Ja sellainen nainen on vaarallinen, koska se voi lähteä ja sille on ottajia. Vihdoin uskalsin tuoda tämän pöytään omassa liitossani, sillä osaltaan ongelmat oli olleet myös välinpitämättömyyttä ja itsestäänselvyyttä kuten monessa liitossa varmaan on. Mieheni ymmärsi, että jos ei panosta meidän suhteeseen, menettää minut ajan myötä lopullisesti. Koska jossain vaiheessa se olisi ollut vääjäämättä edessä.

Nopeaa muutos ei ollut, mutta uudenlaisella lähestymisellä ja vihdoin avoimella puheella olemme päässeet eteenpäin sekä parisuhteessa että seksissä. Myös mieheni halusi tehdä suhteemme eteen asioita, josta olen hänelle ikuisesti kiitollinen. En missään vaiheessa halunnut menettää kaikkea ympärilläni. Ja todellakin, paljon siitä erektiosta on tosiaan korvien välistä kiinni, se lienee todistettua kierteen kääntymisestä myös toiseen suuntaan pienien onnistumisten kautta.

Entä tämä toinen ihminen elämässäni? Suhteemme on laantunut, kummallakaan ei ole tarvetta enempään. Olen kuitenkin hänelle ikuisesti kiitollinen, että hän palautti uskon itseeni ja kertoi, että ihan tavallinen nainen on haluttava. Koska se halu ruokkii ainakin minulla itseään.

Mikään tästä ei ollut helppoa ja tähän vaikeaan ajanjaksoon kului noin kolme vuotta. Olisin voinut sata kertaa lähteä ja harkitsinkin sitä joinain epätoivoisina hetkinä. Kyyneleet vierivät edelleen tätä kirjoittaessa , niin vaikeaa se aika oli.

Pyysit kirjoittamaan seksistä tai sen puutteesta, mutta huomaan, että kirjoitin parisuhteesta. Koska näin se näyttää minun elämässäni olevan. Enää en kuitenkaan tuomitse pettämistä , vaikka se on kuinka loukkaavaa ja tuhoavaa. Syyt siihen on niin moninaisia. Ja Joskus siitä voi seurata kuitenkin hyvääkin.”

Lue myös

X