”En ole koskaan pettänyt, sillä pahimmillaan pettäminen rikkoo ihmisen”

”Olen lukenut tältä ja monelta muulta sivustolta pettämisestä tekstejä. Yllättävän usein tarinoissa toistuu sama teema, joka on, että pettäminen olisi seuraus, eikä syy. Pettämistä selitetään jollain selittävällä tekijällä. Tämä hämmästyttää, sillä minulle pettäminen on aina oma valinta. Ymmärrän syitä, että miksi pettämiseen ajaudutaan ja että miksi sitä tapahtuu paljon, mutta silti se on väärin ja aina oma valinta. Kerron oman tarinani.

Olen puoli vuotta sitten eronnut vajaa nelikymppinen nainen. Avioliittomme viimeiset vuodet olivat lähinnä kaverillisia. Olimme yhdessä, koska muutakaan emme osanneet tai uskaltaneet. Seksi väliltämme oli loppunut kaksi vuotta ennen eroa.

Halu seksiin ei loppunut. Emme vain halunneet toisiamme. En voi olla varma, että pettikö mieheni minua tuona aikana, enkä sitä ole lähtenyt tivaamaan, sillä mitä sillä enää olisi edes väliä. Itse en ole pettänyt ja siitä olen jopa ylpeä.

Minä päätin olla pettämättä. Yhden kerran päätös oli sortua ja erään ystäväporukan matkan aikana päädyin vieraan miehen kanssa jopa hänen hotellihuoneeseen saakka. Matka baarista hotellihuoneeseen sai minut toisiin ajatuksiin. Onneksi mies oli ymmärtäväinen ja suhtautui asiaan hyvin. Hän tarjosi minulle yömyssyn ja soitti minulle taksin, jolla pääsin omaan hotelliin.

Minä ajattelen niin, että vastuu jokaisesta teostani on minun omani. Voin selittää käytöstäni ihan millä tahansa, mutta vastuu on silti minun. Jos minä olen päättänyt riutua seksittömässä parisuhteessa, niin ei se oikeuta minua harrastamaan seksiä muualla. Ellei toisin ole sovittu. Jos olen suhteessa ihmiseen, niin minä teen väärin sitä ihmistä kohtaan, jos teen hänen selkänsä takana asioita. Minulle tämä on yksiselitteistä.

Minulla ei silti ole tarve tuomita muita ihmisiä. Jokainen eläköön omalla moraalikoodistollaan. Silti kavahdan aina, jos pettämistä selitetään jollain ulkopuolisella asialla, koska sitä se ei ole. Se on aina valinta. Arvelen muiden pettämistä jyrkästi tuomitsevien kärsivän joko pelosta tai vanhoista haavoista, mutta itselläni ei ole tarve tuomita kuin omat tekoni.

En ole koskaan pettänyt ja olen varma, että olisin hyvin ankara itseäni kohtaan, jos niin teksin. Jos minulla ei ole rohkeutta erota, niin on liian helppoa ja raukkamaista eron sijaan pettää. Eroamattomuus on itsekkyyttä, mutta niin on pettäminenkin. Sillähän voittaa ja saa kaiken. Ei tarvitse erota ja saa silti seksiä. Eikö se ole osittain jopa pelkurimaista? Enkä sano tätä tuomitsevasti, vaan ihan vain omana mielipiteenäni.

Jos olisin päätynyt harrastaman seksiä hotellihuoneessa vieraan miehen kanssa vielä naimisissa oleessani, niin en voisi katsoa arvostavasti enää itsenäni silmiin. Tuo tapahtuma toki toimi viimeisenä silauksena sille, että uskalsin viimein tehdä aloitteen eroamiselle. Koen teheeni tämän oikein ja oikeassa järjestyksessä ja voin antaa siitä itselleni tunnustusta.

Pettäminen tuntuu olevan nykyään lähes kansanhuvia. Pahimmilaan se särkee ihmisen. Siksi omalta kohdaltani olen tehnyt periaatepäätöksen, että en koskaan petä. Olen sanonut sen jopa ääneen ja minulle on vastattu, että eihän sitä voi koskaan tietää, että mihin elämä vie. Ei kai elämä itse vie minua yhtään mihinkään. Minä itsehän sinne menen. Minä itse riisun vaatteeni. Minä itse päädyn harrastamaan suhteen ulkopuolista seksiä. Ei sellaiseen ihan vahingossa ajauduta. Minä itse sen päätöksen olen tehnyt ja minulle se päätös on aina väärin toista ihmistä kohtaan.ä

Tämä oli minun tarinani. Muut tehköön niin kuin parhaaksi näkevät.”