”En ole oikein ymmärtänyt ikinä sitä, miksi naiset oikeasti ovat niin ikäviä toisiaan kohtaan”

Pyydän anteeksi. Minua kannustettiin kirjoittamaan aiheesta, joka on vaarallinen. Saanen kertoa tässä välissä, että aiheen minulle antoi itsekin nainen, joka kommentissaan alusti aihetta seuraavalla tavalla:

”Vakavasti ottaen, miksi nämä vastakkainasettelut ovat pääsääntöisesti meidän naisten heiniä?”

Ja jatkoi:

”Vähän niin kuin naisten saunaillan suunnittelu. Kaksi vuotta menee eväiden miettimiseen ja maksujen räknäämiseen. Miehet on saunassa tunnin päästä soitosta.”

Tätä kommenttia komppasi toinen nainen.

”Oikeasti asia kyllä mikä vetää surulliseksi. En ole oikein ymmärtänyt ikinä sitä, miksi naiset oikeasti ovat niin ikäviä toisiaan kohtaan.”

Unohdetaan saunailta kommentin provokatiivinen ja toivottavasti liioitteleva sävy. Mennään itse aiheeseen. Onko tämä esitetty kysymys ja asia vain myyttiä, vai onko asiassa todenperää? Onko naiset ilkeitä toisia kohtaan, enkä tarkoita yleistäen, vaan myytintasolla.

Luin aikaa sitten kommenttipalstaa, jossa keskusteltiin imettämisestä. Paikalla oli täysimettäjiä, osaimettäjiä, imettämättömiä ja kaikkea siltä väliltä. Periaatteessa mahtava kattaus eri tavalla asioihin suhtautuvia naisia ja äitejä, jotta toisilta olisi voinut oppia uutta ajatustapaa ja vertailla niiden hyviä ja huonoja puolia.

Oli siellä sitäkin keskustelua, mutta enemmän keskustelun sävy oli sitä, että kuka on enemmän oikeammassa kuin toinen. Senkin olisi vielä ehkä kestänyt, mutta lukemisen teki erittäin vaikeaksi se, että osa keskustelijoista hyökkäili surutta toistensa kimppuun, eikä edes aina kovin kauniilla sanoilla.

Pian olikin lukijana keskellä sotaa, jonka keskiössä oli pienen lapsen ruokinta. Toisissa kommenteissa lapsista tuli terroristeja ja narsisteja, koska heitä ei imetetä juuri ollenkaan ja toisissa kommenteissa heistä tuli terroristeja ja narsisteja siksi, koska heitä imetettiin aivan liian vanhaksi. Toisten tukemista en keskustelussa havainnut, vaikka tuollaiset keskustelut olisivat parhaimmillaan mitä parhainta vertaistukea.

Oliko kyseessä vain poikkeus kauniimpien viestiketjujen joukossa vai osuinko keskelle raadollista todellisuutta, jossa ihmisillä on olemassa vain yksi totuus, se oma, ja kaikki muut totuudet yritetään vaimentaa solvaamalla? Eksyin kyseiselle sivustolle ihan vain sivupolkuna, kun kävin suosituksesta lukemassa vauva.fi -sivustolla itseäni koskevaa kommenttiketjua. Siinä ketjussa oli kyllä löydetty yhteinen sävel ja sain olla ketjun supertähtenä muun muassa nimikkeillä ”narsistinen kokki, kyrpänaama ja velttokulli”.

Minä kysynkin tässä nyt ihan siksi, koska en tiedä. Minkälainen tunnelma esimerkiksi vanhemmuuspalstoilla on? Osuinko minä vain väärään foorumiin, jossa retoriikka muistutti sanallista sodankäyntiä vai onko niin, että palstoilla ei olekaan tarkoitus toimia vertaistukena muille, vaan tarkoitus on esittää omaa erinomaisuuttaan?