”En ole rakastanut vaimoani aikoihin, mutta en uskalla lähteä pois”
”Haluan jakaa oman tarinani, vaikka tiedän saavani vihaa osakseni. Olen elämässäni törmännyt hyvin jyrkkiin (nais)ihmisiin tämän teeman osalta ja oppinut sen, että minä olen munaton ja valheellinen mies.
Olen elänyt vaimoni kanssa suhteessa pian 20 vuoden ajan, josta viisitoista vuotta aviossa. Kahdesta lapsestamme toinen on jo maailmalla ja toinen seuraa pian perässä. He ovat saaneet parisuhdemallin, jossa hellyyttä ja rakkautta ei näytetä. Nykyään se johtuu siitäkin, että en ole vaimoani vuosiin rakastanut.
Syy siihen on että hän ei ole minulle oikea ihminen. Minäkään en ole hänelle, mutta silti hän ei halua erota. Tuhoaisin häneltä kaiken. Niin hän on minulle sanonut. Aikaisemmin hän on suoraan sanonut minulle, että jos lähden niin hän tekee erosta niin vaikean, että katuisin sitä loppuelämäni. Uskon että tämä on liittynyt lapsiimme, jotka hän olisi vienyt minulta pois.
Vaimoni ei ole paha ihminen, mutta hänellä on ollut omat vaikeutensa jotka heijastuvat hänen käytöksessään minuun. Saan usein kuulla olevani kelvoton mies. Olen ehdottanut terapiaa jonne voisimme mennä yhdessäkin, mutta hän ei suostu.
Seksin olemme lopettaneet jo aikoja sitten. Olen yrittänyt säännöllisesti ottaa asian puheeksi, että minulle seksi olisi vielä tärkeää, mutta vaimo ei halua puhua eikä harrastaa seksiä. Häntä ei kiinnosta seksi. Niin hän on sanonut. Vasta tämän vuoden aikana olen lukiessani ihmisten tarinoita seksistä ymmärtänyt, että voisinko minäkin saada sitä luvalla. Varovasti otin asian esille tämän kesän aikana ja vastaus oli jotenkin niin, että jos sen teet niin hän ei vastaa käytöksestään.
Olen toki niin jo tehnytkin. Viiden viimeisen vuoden aikana kaksi kertaa. Salaa. Siitä minulle voi sitten sanoa, että olen munaton ja valheellinen mies.
En tiedä, että miksi pelkään eroa niin paljon. Pelkäänkö turhaan tai mitä voisin tehdä. Puhuminen ei auta. Apua tilanteeseemme vaimoni ei halua. Ehkä olen siinä kohtaa rohkeampi kun toinen lapsistamme lähtee maailmalle. Sen jälkeen minun ei tarvitse pelätä menettäväni heitä. Avioehtoa meillä ei ole, mutta olen valmis luopumaan omaisuudestani päästäkseni tästä avioliitosta pois. Se on vain rahaa ja omaisuutta. Sen sijaan haluaisin vielä kokea tunteen, jossa olisin rakastettu ja jossa minä saisin rakastaa.
Kommentit
Naimisissa 25 vuotta ja minä en ole koskaan rakastanut vaimoani. Hän on lisäksi ainoa jonka kanssa olen ikinä harrastanut seksiä ja tähän vielä sellainen ”humoristinen” lisäys, että eka kertani oli 25 vuotiaana. Henkilökohtaisen ”tyydytyksen” saan työstäni, jossa tiedän olevani erittäin pätevä ja työ on myös merkityksellistä. Vaimoni ei tule koskaan tietämään totuutta ja menen hautaan omini tunteineni. En usko että se hyödyttäisi ketään,jos murskaisin vaimoni maailmankuvan kertomalla totuuden.
Kommentit
Älä odota enää. Ansaitset parempaa turha odottaa että lapset aikuisia. Sivusta seurannut 2 miestä jotka halusi odottaa että lapset aikuisia. Toisessa lapset onnellisia, kun sitten erosivat
Annatko elämädi valua hukkaan?
Kuulostaa kauhealta.
Vaimosi ei ole halukas päästämään sinusta irti mutta ei myöskään halukas parantamaan suhdettanne.
Minun mielestäni et ole munaton mies. Olet halunnut pitää lapsesi elämässäsi.
Haluaisitko että lapsiesi avioliitto olisi samanlainen kuin sinun? Elämme täällä vain kerran.
Voimia muutokseen.
Minusta et ole munaton mies. Sinulla on oikeus erota jos siten saat sinua tyydyttävän suhteen.
Puolisosi kuulostaa kamalalta ja katkeroituvalta ihmiseltä. Pelasta itsesi ja oma terveytesi vielä kun voit. Itse pitkän harkinnan jälkeen eronneena, annan neuvoja tulevaan. Ennen kuin kerrot erosta, valmistele ensin tulevaa hyvin että säästyt henkiseltä stressiltä. Mieti asuminen ennakkoon hyvin, ota selvää avioeroprosessista, juttele jo tarvittaessa avioerojuristin(en ole käyttänyt mutta joillakin voi olla tarve) kanssa. Jos sinulla on lähellä hyvä ystävä, jonka luona voit viettää aikaa kunnes asumiskuviot selviävät, niin juttele hänen kanssaan ennakkoon ja kerro tulevasta. Eron aiheuttama stressi voi painaa todella paljon ja ystävän kanssa puhuminen ja kotoa poissaolo helpottavat oloa hetki kerrallaan. Juttele ja ole sosiaalinen ihmisten kanssa, ole utelias, tutustu, rakenna omaa elämää ilman puolisoasi, jotta eron vaikutus ei olisi niin dramaattinen katkos. Mieti kenelle on tarpeen kertoa erosta ennen tapahtumaa ja kenelle ei, mieti minkälainen ympäristö auttaa sinua parhaiten selviytymään. Muistuta itsellesi, että eroprosessi on lyhyt, ja sen jälkeen elämäsi on huolettomampi ja parempi. Valmistele itseäsi siihen, että saatat kuulla ja kokea kauheita ja julmia asioita puolisoltasi, mutta ajattele niin, että hän on vain vihainen ja loukkaantunut, peloissaan, eikä pahat sanat ole totta, vaan tunteenpurkauksia. Anna ilkeiden kommenttien mennä toisesta korvasta ulos, ole sen yläpuolella, ja rauhallinen. Side on poikki, etkä ole velkaa hänelle mitään sen enempää kuin muillekaan, mutta kohtele häntä asiallisesti ja kunnioittavasti. Hän on silti lastesi äiti, ja haluat varmasti että lapsillasi on äiti jolla asiat ovat mahdollisimman hyvin. Puolisosi ei varmasti heti ole valmis kuuntelemaan neuvoja, mutta jos vaikuttaa siltä että hän voisi tarvita terapeutin apua, niin yritä auttaa, vaikka lastesi kautta. Älä jää ns.neljän seinän sisään, vaan jatka harrastuksiasi ja asioita jotka tuovat sinun elämääsi mielekkyyttä, muista myös liikunta. Itseäni auttoi pitkät kävelyt jolloin kuuntelin fiiliksen mukaan musiikkia. Silti lähti hiuksia päästä ja sain kutisevan nokkosihottuman, mutta onneksi tervehdyin muutaman kuukauden kuluessa. Voimia ja onnea tulevaan.
Tosi ikävä kuulla tilanteestasi. Käy yksin juttelemassa niin asiat selkiintyy. On henkistä väkivaltaa nimitellä ja uhkailla. Siihen ei kenenkään tarvitse suostua.
Todella ikävää, että olet tullut peloitelluksi noin pahasti, että koet, ettet voi erota. Teet varmasti muitakin asioita elämässäsi pelosta et rakkaudesta käsin. Toivottavasti löydät voiman ja rohkeuden hakea eroa, rakkaudesta itseäsi kohtaan. Seksuaaliset tarpeet eivät välttämättä tule säännöllisesti tyydytetyksi yksin ollessaan kun ei se kumppanin löytyminen ole ollenkaan helppoa. Tai sitten on. Mutta mitäpä menetettävää sinulla senkään suhteen on kun ei kerran seksiä liitossa ole enää ollut aikoihin. Ainakin antaisit eropäätöksen myötä elämälle mahdollisuuden kokea vielä aitoa rakkautta ja läheisyyttä. Voimia!
Samaistun ajatuksiisi. Olen ollut mieheni kanssa kohta 20 vuotta, mutta reiluun kolmeen vuoteen en ole häntä rakastanut. En usko että tulen ikinä enää rakastamaan, enkä haluamaan. Olen olosuhteiden vanki, pelkään että hän tekisi erosta rumaa ja ettei minulla olisi varaa erota hänestä. Ehkä eroa lapsista pelkään myös, enkä haluaisi että joutuvat elämään kahden kodin välillä. Olen kuitenkin onneton ja kaipaan syliä, kosketusta ja rakkautta. Odotan jotain, mitä ei varmaan ikinä tule.
Yli 30 vuotta…. En ole koskaan kokenut , että puolisoni rakastaisi minua. Nyt haluan eron, puhukaa lapsillenne avioehdosta! Minä olin sinisilmäinen, ettekä usko miten joudun kärsimään. Nyt haluan kokea edes hetken onnea. Yksin tai jonkun kanssa. Tätä en enää jaksa. Terapiaan hän ei ole koskaan suostunut.
Naimisissa 25 vuotta ja minä en ole koskaan rakastanut vaimoani. Hän on lisäksi ainoa jonka kanssa olen ikinä harrastanut seksiä ja tähän vielä sellainen ”humoristinen” lisäys, että eka kertani oli 25 vuotiaana. Henkilökohtaisen ”tyydytyksen” saan työstäni, jossa tiedän olevani erittäin pätevä ja työ on myös merkityksellistä. Vaimoni ei tule koskaan tietämään totuutta ja menen hautaan omini tunteineni. En usko että se hyödyttäisi ketään,jos murskaisin vaimoni maailmankuvan kertomalla totuuden.