Havaintoja parisuhteesta

”En saa tunnekylmältä vaimoltani kosketusta”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Vaimoni on aina ollut tunnekylmä. Hän ei osaa näyttää tunteitaan, hän ei koskaan osoita tunteitaan ja on monella tapaa tunnekylmä. Eikä hän ole sitä vain minulle, sillä hänen on hyvin vaikea osoittaa tunteitaan ja antaa syliä hänen lapselleenkaan. Minä en ole lapsen biologinen vanhempi, mutta häneltä lapsi saa hellyyttä ja huomiota äitinsä sijaan.

Ei tämä yllätyksenä ole tullut. Hän ei ole missään suhteemme vaiheessa ollut toisenlainen. Se on minulle tähän asti ollut ookoo ja en ole osannut kaivata enempää. Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta. Kaksi vuotta sitten muutimme samaan talouteen. Hänen lapsensa oli tuolloin noin neljän vuoden ikäinen. Olen itse näiden vuosien aikana muuttunut ihmisenä. Aiemmin en ole itsekään pitänyt tärkeänä kosketusta ja niin sanottua iholla nysväämistä. Nyt tunnun kaipaavan sitä hullun lailla.

Olemme puhuneet vaimoni kanssa tarpeestani. Olemme olleet puhumassa siitä terapiassa saakka. Silti minun pitää muistaa ja hyväksyä, että ihminen ei persoonalleen ja luonteelleen mitään voi. Vaimollani on kokemus lähisuhdeväkivallasta, jossa hän koki vuosien ajan turvattomuutta. Hänen mukaansa hänen kuoreen vetäytyminen ei johdu siitä, vaan hän on aina ollut kylmä koskettamiseen ja kosketuksen vastaanottamiseen.

Jälkimmäinen onkin minulle vaikeampi savotta. Vaimoni on viehättävä ja minulla on valtava tarve olla hänen lähellään ja saada koskettaa häntä. Vaikka kaipaan välillä itsekin hänen kosketustaan, niin enemmän minua sattuu, että en saa koskettaa häntä. Tuntuu kuin minussa olisi sisällä miljoonittain koskemattomia kosketuksia, jotka vain odottavat hetkeä jolloin saisin luvan niille kaikille.

Seksissä hän uskaltaa heittäytyä. Ei meillä seksinkään suhteen ole niin sanottua alkuhempeilyä ja kosketuksilla lämmittelyä, mutta seksissä vaimoni päästää minut aivan lähelleen ja nauttii siitä. Onneksi, sillä seksi on minullekin ainoa hetki ja tila, jossa saan olla häntä niin lähellä kuin janoan häntä olla.

Olen mielessäni pohdiskellut että voisin saada tarvitsemaani jostain muualta, mutta en halua sitä mistään muualta ja keneltäkään muulta. Olen rakastunut vaimooni ja rakastan häntä niin paljon, että en kaipaa muita ihmisiä, vaikka kosketuksia kaipaankin. Ongelma on vain se, että kaipaan oman vaimoni kosketuksia.

Olen omalla tavallani hyväksynyt sen, että vaimoni on mikä hän on ja minä annan olla hänen omanlaisensa. En ole koskaan vaatinut häntä muuttumaan tai asettanut ehtoja parisuhteellemme tämän asian suhteen. Olen silti halunnut sanoa ääneen, että mitä minä kaipaan ja että mistä minä jään paitsi. Kuitenkin niin, että hän ei tuntisi sanomisistani syyllisyyttä. Ihminen ei voi olla väkisin se, mikä hän ei ole.

Haluan kirjoittaa tämän tarinan siksi, että vaimoni ei varmasti ole ainoa lajissaan ja että koskemattomuus saattaa johtua muustakin kuin välinpitämättömyydestä. Vaimoni osoittaa rakkauttaan minua kohtaan muilla tavoilla. Se ei silti vähennä sitä kaipuuta, jota kosketukseen aika ajoin tunnen.

Silti kaipuustani huolimatta aion rakastaa häntä vielä huomennakin.”

Lue myös

X