”En saanut nähdä yksin enää omia kavereitani, hän oli aina läsnä”

”Vuosia eroni jälkeen löysin miehen jota pidin täydellisenä. Hän oli huomaavainen, näytti tunteensa. Halusi olla lähellä, teki ruokaa, kehui minua maasta taivaisiin, halusi viettää kaiken vapaa aikansa kanssani. Jokin intuitio kuitenkin sanoi minulle silloin että jokin oli pielessä. En luottanut siihen. Olin janonnut rakkautta jo pitkään. Ajattelin että hän näkee minut, hän hyväksyy minut, hän on se joka tukee, hän haluaa olla kanssani. Niin väärin luulin.

Suhdettamme kesti alle vuoden, vietimme kaiken vapaa-aikamme yhdessä. Jokin tuntui koko ajan oudolta. Mutta olin ihastunut, olin rakastunut. Halusin kovasti että joku rakastaa minua. Halusin parisuhteen. Halusin että joku on lähellä, pitää kiinni, sanoo kauniita sanoja. Tekee kauniita asioita.

Olen selvinnyt helvetinmoisesta erosta josta nousin jaloilleni, itsenäisempänä kuin koskaan. Tässä suhteessa havahtuminen ettei ihminen ole minulle oikea ei vienyt niin paljon aikaa, kuin avioliitossa ollessani. Hän halusi olla se ”pelastava ritari” joka minut pelastaa. Hän päätti kummalla puolen katua minun piti kävellä, jotta voisi mahdolliset hyökkäykset ottaa vastaan. Hän päätti kummalla puolen sänkyä minun kuului nukkua jos joku murtautuisi kotiini, jotta hän voisi suojella. Hän halusi olla kiinni minussa kokoajan. Hän oli ”maalannut” minusta kuvan ensitreffeilläni. Millainen olen, minkälaiseksi hän minut kuvitteli. Vaimo joka odottaa miestä kotiin, tekee kaiken ruuan itse ja odottaa tuoreiden sämpylöiden kera aamuisin. Minä en ole sellainen.

En saanut nähdä yksin enää omia kavereitani, hän oli aina läsnä. Hetki kun lähdin extempore reissuun ”meidän yhteisellä” viikolla, oli pelastava. Niin kauan olin halunnut päästä hengittämään. Olemaan yksin omien ajatusteni kanssa. Kuuntelemaan mitä todella halusin. Reissu teki minulle hyvää ja uskalsin sanoa ääneen kaiken mitä olin miettinyt jo pitkään.

Sitä hän ei ottanut hyvin vastaan. Erottiin. Ja silti hän sanoi: haluan antaa viimeisen mahdollisuuden meille. Tiedät missä olen, odotan sinua. Jos tulet sinne unohdan kaiken mitä olet sanonut. Unohdan että olet halunnut erota. En mennyt. En voinut. En halunnut olla se josta joku on riippuvainen, joka vei elinvoimani. Olin hukkaamassa itseni jälkeen. Paras päätös ikinä.

Mutta minun piti kokea kaikki se, minun piti käydä se läpi jotta näin mitä olin menettämässä. Olin hukkaamassa jälleen itseni. Siihen en enää halua, enkä pysty. Laitan itseni kaiken sen edelle.

Kiitos että saan jakaa tarinoita kauttasi. Toivon että niistä on apua toisille, olla rohkeita ja kuunnella itseään. Tehdä niitä juurikin asioita mitkä tekevät juuri sinut onnelliseksi.