”En saanut puhua asiasta sillä olisin pilannut sukuni maineen”

”Seksuaalisesta häirinnästä puhuminen on minulle äärimmäisen vaikeaa, sillä minut on väkivallalla vaiennettu. Ollessani 13-vuotias, äitini hakkasi minua kasvoihin ja uhkasi tappaa lemmikkikanini, koska olin pistänyt korvakorut ilman lupaa.

Äitini toimesta väkivaltaa jatkui vuosia ja sairaalloinen kontrollointi tytärtä kohtaan oli ihan toisesta maailmasta verrattuna siihen, miten vapaasti veljeni saivat olla. Sen kerran kun annoin äidilleni takaisin, minut kiikutettiin suljetulle osastolle. Kun hoitopalaverissa viimein aukaisin suuni ahdistelusta vuosia tapahtuneen jälkeen, äitini katkaisi välit minuun. Hän piilotti näkyviltä kaikki kuvat minusta ja sulki minut perheen ulkopuolelle.

Ajan edetessä oli pakko kuitenkin tulla toimeen sillä asuttiin saman katon alla. Minua heiteltiin psykiatriselta osastolta toiselle ja aikuisen vastuu nuoren kokemasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä oli täysin tuntematon käsite. Jäin 16-vuotiaana sairaslomalle ja 17-vuotiaana määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Kävin vuosien mittaisen yksilöpsykoterapian läpi ja psykiatrini esilletuoma rikosilmoitus oli täysin epäoikeutettu äitini mielestä. Minä en saanut puhua enää asiasta koska olisin pilannut perheen maineen.

Olisin ollut katala piru jos olisin tehnyt rikosilmoituksen. Kokemani pitkään jatkunut ahdistelu mitöitiin kaikin keinoin ja seurauksia vähäteltiin. Minussa oli se vika, eikä siinä, mitä olin joutunut kokemaan.

Viime syksynä äitini antoi palaa jälleen pajatson tyhjäksi. Hänen mielestään normaaleista leikeistä väännetään seksuaalista ahdistelua ja koko aihe on vain typerä muoti-ilmiö. Tällaiset asiat kuuluisi unohtaa ja mennä eteenpäin, eikä jäädä vatvomaan vanhoja asioita. Kun sanoin vastaan, vanhempani jättivät minut mökille ja lähtivät itse takaisin kotiin, useamman sadan kilometrin päähän. Jälleen äitini teki selväksi, että minä olin se, kenen kuuluu hävetä.

Vasta viimeisen vuoden aikana olen alkanut ymmärtää, että minua on aikuisiälläkin raiskattu, olen kokenut seksuaalista ahdistelua ja häirintää. Olen sanonut monelle miehelle ei, turhaan. Olen luullut että se on ok, että mies tulee ja ottaa haluamansa ja että mies on vain dominoiva ja lukee ajatukseni, että silti haluan sitä vaikka sanon ei. Olen luullut, että olen huumorintajuton jos en tykkää häiritsevistä viesteistä. Olen ymmärtänyt vasta nyt, kun tapahtuneesta on 20 vuotta, että mitä se todella on minun kohdallani tarkoittanut. Kasvoin kieroon ja uskoin että olen yksin syyllinen siihen, kuinka ”helposti” olen antanut ja että on kohtuutonta vaatia arvostusta ja kehorauhaa.
Ettei tyttö vain ylpistyisi.”