”En saanut täytekakkua vaan jälleen kerran torjunnan, nöyryytyksen ja haukkumisen”
Tänäkin äitienpäivänä olin vitun lumppu ja saatanan huora. Olin nainen, jolle ei sanottu edes hyvää äitienpäivää. Olin se, joka ei ansainnut mitään muuta, kun haukkumiset. Kerran kuukaudessa hän lyö minut henkiseen kanveesiin. Hän tappaa minut sanoillaan, jos ei joka viikko, niin ainakin joka toinen. Ainakin silloin, jos en hymyile, minua väsyttää tai päinvastoin; jos minulle on tapahtumassa jotain suurta ja hyvää.
Äitienpäivänaattona hän valitsi saunan päälle jääkiekkoa televisiosta. Olin jo aiemmin maininnut siitä, että kerrankin kun talo on pari tuntia tyhjä teineistä, olisi meidän kahdenkeskistä, odotettua ja toivottua aikaa. Vihjailuni ei voinut jäädä epäselväksi. Olinhan kertonut, että kaipasin aikuisten leikkiä. Hän oli leikkinyt kanssani edellisellä viikolla kaksi kertaa, mutta kolmen minuutin miehinen suoritus ei vielä ollut minulle naisena mitään koska en ehtinyt edes innostua. Esileikiksi riitti peiton siirtäminen yltäni. Olin puhunut tästä usein. Siitä, että kuinka kaipaan ja tarvitsen miestä muuhunkin kuin siihen, että minuun tyhjennytään. Kaipasin sitä, että pötkötellään, silitellään, hyväillään ja että ei olisi seuraavaa projektia odottamassa, kelloa soittamassa, tv-ohjelma alkamassa tai kiire tupakalle, puhelimeen, mihin vaan.
Mutta
Minä olin vaikea. Olin vaikea, kun en syttynyt äänekkäisiin lemmenleikkeihin kolmen teinin nukkuessa seinän toisella puolen. Olin vaikea, koska olisin halunnut vaihtaa ajatuksia. Olin äärettömän vaikea, kun halusin suunnitella mökin remontointia enkä rientää suuna päänä K-Raudan kautta sirkkelin ääreen. Vaikea olin myös, koska olin minä. Olin hänen sanojensa mukaan lihava, kärsineen näköinen, rumissa vaatteissa kulkeva vitun lehmä, jonka pillu oli jäähallin kokoinen.
Hän kaipasi menneisyyttään ennen minua; risteilyjä Ruotsin laivalla, jatkuvaa exänsä pettämistä ja lukuisia, lukuisia irtosuhteita. Hän demonstroi minulle,
kuinka hän iski naisia, kertoi jopa repliikkejään. Hän näytti käytännössä, kuinka lähelle vierasta naista hän toi kovettuneen elimensä ja kuinka siihen yleensä reagoitiin.
Tällä hetkellä hän syö kakkua äitinsä helmoissa. Viettää äitienpäivää, lähes viisikymppinen poika poloinen. Minä kerään kotona naiseuteni rippeitä, soitan aikuisille lapsilleni ja esitän jotain mitä en ole. Esitän tasapainosista äitiä. Peilistä katsoo kaunis ja muodokas keski-ikäinen nainen, joka ei tällä hetkellä ole tämän päivän sankari tai juhlakalu. Olen vain äärettömän surullinen kuori itsestäni, joka ei saanut täytekakkua vaan jälleen kerran torjunnan, nöyryytyksen ja haukkumisen.
Onhan sentään äitienpäivä.”
Kommentit
Nainen on parisuhteessa aikuislapsen kanssa, jolla tuntuu olevan vahvoja narsistisia piirteitä, ja käsittelemättömiä traumoja. Kun kohtaat väkivaltaa vuodesta toiseen alat uskomaan, että sinussa on vikaa. Mies projisoi ja manipuloi naista. Ilman ulkopuolisen apua voi olla vaikea irrottautua. Ei ehkä ole voimia alkaa järjestellä käytännön asioita. Toivottavasti nainen saa voimia lähteä. Tarina on ihan varmasti totta, eikä edes harvinainen.
Kommentit
Miksi olet vielä siellä?
Koska sinä huomaat ja ymmärrät odottavasi turhaan, et tule koskaan saamaan mitään, et ole tähän mennessä saanut, mutta silti odotat. Miehesi kuulostaa niin tyypilliseltä nsrsistilta, että oksat pois. Ota oma elämä haltuun ja ala elää omaa elämääsi ja lakkaa odottamasta sellaista mikä koskaan ei toteudu. Narsisti antaa ymmärtää kyllä heti, kun alat erkaantumaan, että saat taas kaikkea ihanaa ja hyvää, mutta ei se kestä, kun hetken ja taas ollaan samassa pisteessä. Hyvä ihminen, ole itsellesi rakas ja lähde menemään.
Ehdottomasti lähdet ! Minä en näkisi mitään järkevää syytä jäädä. Minäkin olin naimisissa 19 vuotta ja lopulta lähdin, kun suhde oli muuttunut. Tai sanotaanko että minä olin muuttunut siitä mitä olin aikoinaan 19 vuotiaana naimisiin mennessä. Ihanat lapset sain siitä liitosta, muutapa huomiota en.. laihdutus sanoja kyllä viljeltiin, mutta kannustus puuttui ja minulla oli vain 10 kg yli mitä naimisiin mennessä. Erosin ja löysin ihanan miehen, joka huomaa minut eikä välitä vaikka minussakin on vähän jenkkakahvaa. Vapauttavaa olla minä vikoineni ja kaikkineni. Ihana vanheta ihmisen kanssa, joka arvostaa toista ja huomioi toisen.
Toivon sinulle valoisampaa tulevaisuutta, nauti elämästä, uskalla olla rohkea ja ota askel kohti uutta tulevaisuutta. Talouden takia ei kannata jäädä huonoon suhteeseen, valtio kyllä elättää jos ihan huonot on tulot ja eipä sitä yksin eläessä niin kulutakkaan ja tarvittaessa nipistää voi tuloista sukan varteen pienenkin summan, kun aikuisena yksin elää ja lapset on lentäneet jo pesästä.. nautit kuitenkin enemmän ollessasi vaikka yksinkin, silloin ei tarvitse mielistellä ketään ja kun uusi onni tulee kohdalle, niin voi sitä onnea ❤️
Minua mies kohteli huonosti. Mikään minun sanominen ei auttanut mihinkään.. Minulle sanottiin että sinä itse annat kohdella itseäsi huonosti. Suutuin tuosta, että minun vika tämäkin. Mutta sitten älysin että tottahan se on. Olen alkanut opetella sanomaan vastaan ja puolustamaan itseäni. Jos emme itse puolusta itseämme, ei sitä tee kukaan mukaan. Sama koskee arvostusta. Ei kannata jäädä odottamaan että toinen muuttuu, muuttaa itseään. Meillä suhde muuttui sen myötä kun minä muutuin (mieskin joutui siinä muuttumaan sen seurauksena).
Lähde nyt hyvä ihminen tuollaisesta suhteesta. Mitä teet tuon kaltaisella miehellä elämässäsi? On täysin turhaa toivoa, että mikään muuttuisi, ellet itse muuta elämääsi. Tuo mies ei tule koskaan muuttumaan parempaan suuntaan.
En tiedä todellista tilannettasi, mutta ei tuo kovin kauniilta näyttäydy. Jos lapset eivät ole enää esteenä niin lähde pois suhteesta. Aloita alusta, tyhjältä pöydältä. Rakenna elämäsi uudelleen. Usko itseesi ja rakasta itseäsi. Suo itsellesi hyvää. Ja muista, älä usko miehesi korilauseisiin, mikäli hän eron aikana omassa ahdostuksessaan suoltaa. Ole silloin vahva ja luota itseesi, että pärjäät. Miehesi tuntee nyt turvallisuutta ollessaan suhteessa, muttei osaa arvostaa sitä. Ero ne jälkeen löytää uuden suhteen, mikä myöhemmin päätyy eroon, ehkä. Sinä, paranna ensiksi itsesi henkisesti ja sitten mietit mahdollista suhdetta. Älä mene nk, laastari suhteisiin… Kaikkea hyvää sinulle.
Miehesi käytös kuulostaa kyllä todella pahalta. Miksi pysyt noin nöyryyttävässä suhteessa? Mieleen tulee oletuksia; taloudelliset syyt, pelko muutoksesta, pitkään jatkunut uhriutuminen. Oli mitä oli, tuollaista ei kenenkään pidä sietää. Lapsetkin varmaan kärsivät kaltoinkohtelevassa ilmapiirissä. Muutos pelottaa mutta uusi parempi elämä on mahdollista sinulle ja lapsillesi.
Tuo on kuin omasta elämästä kirjoitettu,sillä erolla että läksin siitä suhteesta. Olisi pitänyt lähteä paljon paljon ennemmin mutta se yksin pärjääminen taloudellisesti pelotti. Ensimmäinen vuosi eron jälkeen meni totutellessa ajatukseen että kukaan ei huuda,ei hauku,ei lyö. Pikku hiljaa itseluottamus palasi pala palalta. Pahat sanat pystyi unohtamaan. Nyt on uusi kahden aikuisen ihana suhde. Ex elää alkoholisoituneena yksin.
Olipa aivan kuin minun avioliittoni..mieheni oli alkuun malli puoliso..sitten syntyi esikoinen ja puolisoni ajatteli varmaankin että nyt on vaimo tiukassa otteessa ja hän voi alkaa elämään kuin poikamies vuosinaan. Tähän tuli mukaan kaljabaari,henkinen ja ruumiillinen väkivalta jossa jouduin ensiapuun. Omat vanhempani suuttuivat ja veljet uhkasi hakata puolisoni myöskin ensiapupolille..tätä ei tapahtunut ja puolisoni rauhoittui pariksi vuodeksi..sitten syntyi kuopus ja taas ralli alkoi..oli pettämistä ymta,ymta. Itse keskityin lapsiin,kotiin ja työhön. Kunnes kävi se mikä sai silmäni aukaisemaan eli koulussa erään yksinhuoltajaäidin tytär kertoi tyttärelleni että sinun iskä oli viime yönä meillä yötä..nukkui äidin vieressä ja äiti ”vinkui”.. tytöt olivat molemmat 7v…Tuolta istumamalta lähdin ja allekirjoitin eropaperit. Kun puolisoni sai oman ilmoituksen että olimme nyt asumuserossa ja pitäisi sopia asumiskuviot uusiksi. Hän ei tähän suostunut vaan ilmoitti että vain kuolema erottaa meidät..henkistä kiristystä..itkua,haukkumista sain vuoronperään mutta en antanut periksi..ja niin kävi että eräs lokakuun aamu poliisi tuli ovellemme ja kertoi puolisoni tehneen itsemurhan. Itse en osannut surra..huolehdin vain lapsista kaikin tavoin. Tietenkin sain pikkukylän ihmisten vihat päälleni,sekä myös puolisoni perheen. Koin sellaisen raadollisen henkisen nujertamisen missä olin tappajahuora jne.jne.vaihdoin puh.numeron..mutta kodistamme en luopunut koska lapset tahtoi pitää kodin,turvasataman. Vuosikymmeniä on kulunut mutta pysty käymään puolisoni haudalla koska en ole antanut hänelle anteeksi aiheuttamaansa pahaa eläessään ja kuollessaan raukkamaiseen tekoon.Joten miksi sinäkään kärsit?muutosta ei tule..tilanne vain pahenee vuosien saatossa. Äläkä ajattele että olet sen velkaa lapsille ettet jätä heidän isäänsä..jos lapsesi tietäisi totuuden niin he sanoisivat että nyt äiti lähdet tuosta liitosta ja alat elää itsellesi..joten mitä vielä mietit??
Mikä tuossa suhteessa pitää kiinni?
Oliko tämä kirjoitus oikeasti tosi? Todenkaltaista on, mutta…
Itse en ainakaan kuumeni miehestä, joka kohtelisi minua noin.
Nainen on parisuhteessa aikuislapsen kanssa, jolla tuntuu olevan vahvoja narsistisia piirteitä, ja käsittelemättömiä traumoja. Kun kohtaat väkivaltaa vuodesta toiseen alat uskomaan, että sinussa on vikaa. Mies projisoi ja manipuloi naista. Ilman ulkopuolisen apua voi olla vaikea irrottautua. Ei ehkä ole voimia alkaa järjestellä käytännön asioita. Toivottavasti nainen saa voimia lähteä. Tarina on ihan varmasti totta, eikä edes harvinainen.