Havaintoja parisuhteesta

”En saanut täytekakkua vaan jälleen kerran torjunnan, nöyryytyksen ja haukkumisen”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Tänäkin  äitienpäivänä olin vitun lumppu ja saatanan huora. Olin nainen, jolle ei sanottu edes hyvää äitienpäivää. Olin se, joka ei ansainnut mitään muuta, kun haukkumiset. Kerran kuukaudessa hän lyö minut henkiseen kanveesiin. Hän tappaa minut sanoillaan, jos ei joka viikko, niin ainakin joka toinen. Ainakin silloin, jos en hymyile, minua väsyttää tai päinvastoin; jos minulle on tapahtumassa jotain suurta ja hyvää.

Äitienpäivänaattona hän valitsi saunan päälle jääkiekkoa televisiosta. Olin jo aiemmin maininnut siitä, että kerrankin kun talo on pari tuntia tyhjä teineistä, olisi meidän kahdenkeskistä, odotettua ja toivottua aikaa. Vihjailuni ei voinut jäädä epäselväksi. Olinhan kertonut, että kaipasin aikuisten leikkiä. Hän oli leikkinyt kanssani edellisellä viikolla kaksi kertaa, mutta kolmen minuutin miehinen suoritus ei vielä ollut minulle naisena mitään koska en ehtinyt edes innostua. Esileikiksi riitti peiton siirtäminen yltäni. Olin puhunut tästä usein. Siitä, että kuinka kaipaan ja tarvitsen miestä muuhunkin kuin siihen, että minuun tyhjennytään. Kaipasin sitä, että pötkötellään, silitellään, hyväillään ja että ei olisi seuraavaa projektia odottamassa, kelloa soittamassa, tv-ohjelma alkamassa tai kiire tupakalle, puhelimeen, mihin vaan.

Mutta

Minä olin vaikea. Olin vaikea, kun en syttynyt äänekkäisiin lemmenleikkeihin kolmen teinin nukkuessa seinän toisella puolen. Olin vaikea, koska olisin halunnut vaihtaa ajatuksia. Olin äärettömän vaikea, kun halusin suunnitella mökin remontointia enkä rientää suuna päänä K-Raudan kautta sirkkelin ääreen. Vaikea olin myös, koska olin minä. Olin hänen sanojensa mukaan lihava, kärsineen näköinen, rumissa vaatteissa kulkeva vitun lehmä, jonka pillu oli jäähallin kokoinen.

Hän kaipasi menneisyyttään ennen minua; risteilyjä Ruotsin laivalla, jatkuvaa exänsä pettämistä ja lukuisia, lukuisia irtosuhteita. Hän demonstroi minulle,
kuinka hän iski naisia, kertoi jopa repliikkejään. Hän näytti käytännössä, kuinka lähelle vierasta naista hän toi kovettuneen elimensä ja kuinka siihen yleensä reagoitiin.

Tällä hetkellä hän syö kakkua äitinsä helmoissa. Viettää äitienpäivää, lähes viisikymppinen poika poloinen. Minä kerään kotona naiseuteni rippeitä, soitan aikuisille lapsilleni ja esitän jotain mitä en ole. Esitän tasapainosista äitiä. Peilistä katsoo kaunis ja muodokas keski-ikäinen nainen, joka ei tällä hetkellä ole tämän päivän sankari tai juhlakalu. Olen vain äärettömän surullinen kuori itsestäni, joka ei saanut täytekakkua vaan jälleen kerran torjunnan, nöyryytyksen ja haukkumisen.

Onhan sentään äitienpäivä.”

X