Havaintoja parisuhteesta

”En tiedä kykenenkö parisuhteeseen enää koskaan”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Pitkään olen miettinyt että kirjoitanko tarinani sinulle.. Haavoja auki repiviä tarinoita on saanut lukea viimepäivinä.. tai no en voi sanoa että haavat revittäisiin auki, kun eivät ole vielä edes täysin ummenneet.

Jo suhteen alkuaikoina heräsin usein siihen että mieheni työntyi minuun nukkuessani. Oikeastaan aina, kun oltiin iltaa viettämässä ja nukuin alkoholin vaikutuksen alaisena normaalia sikeämmin.

En koskaan ymmärtänyt tätä, olisin kyllä erittäin seksuaalisena naisena antanut ilman väkisinmakuutakin. Tunne mikä siitä tuli oli epämiellyttävä ja aiheutti myös ahdistusta ja pelkoa.

Vuosien saatossa aloin pelätä hänen vieressä nukkumista, varsinkin kun olimme illanvietossa. Hotellimatkoja, lomareissuja, mökki-iltoja.. Kuka muka voisi pelätä omaa miestään ? Miestä joka on muuten aivan ihana ja maailman rauhallisin ihminen. Mutta joka humalassa kosketteli genitaalejani ja runkkasi kun olin nukahtanut. Lopulta aina myös työntyi sisääni.

Pahin kerta oli selvinpäin. Hän oli eksynyt toisen naisen luokse yöksi, jonka ”oikeauttamana” lähdin itsekin viettämään iltaa kaverin kanssa enkä tullut yöksi kotiin.

Typerää kostaa, tiedän kyllä. Tästä lähti sellainen lumipallo pyörimään etten vieläkään ymmärrä täysin miten vakavasti se kaikki vaikutti mielenterveyteeni.

Olin hänelle enää räsynukke.
Hän rankaisi minua. Sitoi ja työntyi väkisin peräsuoleeni. Muistan kuinka anelin lopettamaan. Muistan että vastustelun jälkeen hiljenin ja jähmetyin, tunsin kuinka irtaannuin omasta kehostani ja katselin tätä tilannetta ruumiini ulkopuolelta.

Hänen toiminta ei jatkunut sadistisena käytöksenä pelkästään makuuhuoneen puolella. Hän alkoi myös kontrolloimaan minua kaikessa muussakin. Sijaintitiedot, valokuvat jne aina kun olin ulkona kavereiden kanssa.

Pian alkoi myös painostus avoimeen suhteeseen. Puolen vuoden harkinnan jälkeen suostuin. Löydettiin hänelle nainen joka piti rankasta alistamisesta. Hetken ajan tunsin jopa helpotusta. Pääsisin itse helpommalla kun hän saa leikkiä leikkejään vieraan ihmisen kanssa.

Tämä ei kestänyt kauaa. Ongelmaksi muodostui se että tämä vieras nainen nautti siitä. Hän nautti siitä että häntä käytettiin hyväksi, alistettiin ja nöyryytettiin. Mieheni ei saanut tästä itse enää minkäänlaisia kiksejä.

Päädyin itse taas pelkäämään. Ja kun olin jo kerran päässyt nauttimaan huolettomammasta arjesta, saanut koskemattomuuteni ja ruumiini takaisin, en enää halunnut siitä irroittaa. Miehen ego ei kestänyt kieltäytymistäni ja vastaanlaittoani. Ehdotin pariterapiaa, mutta hän oli jo mennyt. Hän oli aloittanut uuden romanttisen suhteen ja halusi erota. Ehdotti kuitenkin etten hakisi avioeroa vuoteen, jos vaikka tämä hänen uusi juttu ei kestäisikään niin meillä olisi vielä mahdollisuus jatkaa.

Masennuin hänen kanssaan. Paloin loppuun. Hän ei päästänyt minua edes terapiaan, koska hän pelkäsi että terapia antaisi minulle voimia lähteä. Lopulta hän teki minun kannalta parhaimman ratkaisun etsimällä uuden naisen itselleen.

Hain yksin avioeroa. Muutin lapsen kanssa pois sieltä. Muuttopäivänäkin hän antoi vaatimuksen. Ole ulkona klo 18 mennessä, uusi nainen tulee silloin sisään. Olin kuullut mieheltäni että uusi nainen pitää viineistä ja juustoista. Jätin niitä hänelle jääkaappiin ja muistan kuinka ajattelin tätä naista kaikesta huolimatta pelkällä lämmöllä.

Lopetin mielialalääkityksen pian muuton jälkeen ja kävin (ja käyn edelleen) yksin pariterapiassa. Olen toipumassa ja aidosti onnellinen. Löysin itseni ja elämäniloni uudelleen.

En tiedä kykenenkö parisuhteeseen vielä pitkään aikaan, saati koskaan. Mutta sen tiedän että olen onnellisempi, läsnäolevampi ja kaikin tavoin parempi äiti lapselleni mitä koskaan.”

Lue myös

X