Havaintoja parisuhteesta

Ero ei ole kuolema, vaan uuden syntymä

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Sitähän sanotaan, että ero on kuin pieni kuolema. Ehkä se on sitäkin, mutta enemmän se on uuden syntymä. Antakaahan kun selitän.

Harvoin, tuskin koskaan ihmiset erovat kesken helvetin hyvän ja toimivan parisuhteen. Heräävät aamuun, jolloin päätävät, että tänään on hyvä päivä lopettaa hyvä parisuhde ja erota.

Ei, ihmiset eroavat tilanteessa, jossa kuolema on jo tapahtunut, nimittäin parisuhteen kuolema ja ero on nousemista pois kuoleman kehdosta. Usein ennemminkin liian myöhään kuin liian aikaisin. Sen kertoo jo osittain pettämistilastot.

Parisuhde on siis jo kuollut ennen eroa ja siksi ero ei ole pieni kuolema. Se on kuolemalta pakenemista. valitettavasti kaikki eivät pakene. Kyllä teistä jokainen on nähnyt niitä katkeria, vihaisia ja luovuttaneita ihmisiä, jotka ovat jääneet kuolleeseen ja katkeroiduttuaan huutelevat muun muassa sosiaalisen median kommenttiosioissa vihaisia mantrojaan liian helposti eroamisesta ja ihan mistä tahansa. Kaunauttaan ja kateuttaan he siellä huutelevat.

Emme me aina eroissa sure päättynyttä ihmissuhdetta, vaan sitä arkea, jota olemme tottuneet elämään. Arki ympärillä voi olla hyvinkin toimiva. Siitä vain puuttuu rakkaus puolisoa kohtaan. Eikä sitä totuttua ja tuttua arkea ole helppo peräänsä jättää, sillä ero tuo väistämättä mukanaan uuden arjen ja moni meistä pelkää kaikkea uutta ja muutosta. Vanhaan on helppo jäädä ja siksi valitsemme kuolemaan jäämisen. Siihen sisältyy vain sellainen pieni riski, että kuolleeseen suhteen jääminen tuo mukanaan vain känsäiset kädet ja katkeruuden. Jäämme ikuiseen marraskuuhun, vaikka voisimme herätä uuteen kevääseen.

Ero ei ole kuolema, mutta toimimattomaan suhteeseen jääminen on sitä. Se on silkkaa kuolemaa, varsinkin jos toimimattomuus jatkuu vuosikymmenestä toiseen. Se on kuin koronarajoitukset, jotka eivät koskaan pääty. Se on kuin muuttolinnut, jotka lähdettyään eivät koskaan palaa takaisin. Siinä maailmassa on yksi väri ja se on harmaa. Siksi parisuhde voi olla kuolema, mutta ero syntymä.

Parisuhteensa tilan voi tarkistaa esimerkiksi sillä, että tuoko se elämään lisää energiaa vai onko se asia, joka kuluttaa sitä. Jos vastaus on jälkimmäinen, niin ollaan jo kuoleman partaalla. Tuosta tilasta sen saattaa saada vielä elvytettyä henkiin, jos molemmat toimivat elvyttäjinä, mutta usein tila johtaa lopulliseen kuolemaan. Minun maailmankuvani mukaan tästä tilanteesta irtaantuminen ei ole kuolema, vaan uuden syntymä.

Kirjoitan eropositiivisia tekstejä. Kaikki eivät tykkää siitä. Kannustan liikaa eroihin, sanovat. Se on totta, sillä ihmiset riutuvat aivan liian pitkään kuolleissa suhteissaan ja mitä kauemmin riutuu, niin sitä vaarallisimmilla vesillä ollaan sen suhteen, että vääjäämättömästä erosta tulee myöhemmin ruma. Parisuhteeseen kun jää ihmisen kokoinen aukko, niin liian usein tuo aukko myöskin täyttyy. Siksi ihmisiä on hyvä kannustaa eroamaan, sillä siitä ihmiset eivät ainakaan tykkää, kun kirjoittelen salasuhteista, pettämisistä ja rakastumisista ilman moraalisaarnaa. Niin tai näin, aina väärinpäin ja mitä näitä nyt olikaan.

Ymmärrän hyvin eron vaikeuden. Ymmärrän sen, että elämänmuutos aiheuttaa pelkotiloja. Erossa menettää paljon muutakin kuin parisuhteen ihmisen kanssa, jotka on joskus rakastanut. Tämän lisäksi eroaminen sisältää aina riskin. Riskin siitä, että ero ei viekään kohti sellaista, jonne eron on kuvitellut vievän, mutta silti riski eroamisesta on pienempi verrattuna riskiin jäädä täysin kuolleeseen suhteeseen, sillä katkeruus on pahimmillaan tappava päätepiste.

Lue myös

X