Havaintoja parisuhteesta

”Eron jälkeen nyt valo on täällä”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Eroni jälkeen oli ihanaa olla itsenäinen ja vapaa nainen, käydä treffeillä ja tavata uusia ihmisiä. Elämässäni oli paljon ihmisiä, miehiä ja naisia, ja hyvää seksiä sai aina kun halusi, joten en ollut ollenkaan varma, halusinko parisuhdetta.

Pari vuotta eron jälkeen mieleni muuttui, kun törmäsin mieheen. Ensitreffeistä alkaen molemmilla oli se tunne, että tässä se nyt on, ja onnesta naureskellen teimme elämäämme yhteisen 50-vuotissuunnitelman. Matkustelimme, vietimme iloista aikaa kaksin sekä ystäviemme kanssa.

Kahden ja puolen vuoden seurustelun jälkeen menimme maistraatissa naimisiin. Alkoi rakkauden kesä. Olimme koko yhdessäolomme ajan haaveilleet avoimesta suhteesta, ja nyt oli tullut aika toteuttaa myös se haave. Tapasimme sekä pariskuntia että yksittäisiä naisia, ja saimme yhdessä mieleenpainuvia seksuaalisia kokemuksia ja yllätykseksemme myös uusia ystäviä.

Aina seikkailuidemme jälkeen puhuimme ja avasimme kokemuksiamme, ja nämä keskustelut vain lisäsivät välistämme sidettä ja myös seksuaalista jännitettä toisiamme kohtaan. Elämä hymyili kaikin puolin!

Ajalta mieleeni on jäänyt kaksi tapahtumaa. Se, kun kuopukseni röhnöttäessä parisängyssä välissämme mies kuiskasi minulle kiitoksen siitä, että olen antanut hänelle tämän kaiken. Toisaalta se, kun ystäviemme juhlissa mies silmäili terassilta aukeavaa peltomaisemaa, ja sanoi, että tuollaisella paikalla yhteinen kotimme joskus on. Olin niin onnellinen!

Syyskuun alussa meillä oli treffit erään mukavan oloisen naisen kanssa. Olimme kutsuneet hänet kotiimme, ja treffit venyivätkin yli vuorokauden mittaisiksi. Söimme, joimme, saunoimme, harrastimme seksiä ja nauroimme. Treffeistä jäi oikein hyvä fiilis, ja ajatus että tavataan uudestaan.

Seuraavana päivänä tunnelma muuttui. Nainen ilmoitti, että hänellä on vahvoja tunteita meitä molempia kohtaan. Tähän mennessä en ollut koskaan ollut mustasukkainen miehestäni, vaan päinvastoin tyytyväinen siitä, että hänellä on naispuolisia ystäviä, mutta nyt tajusin, että tässä tilanteessa on jotain muuta. Kerroin pahasta olostani ystävälleni, ja hän neuvoi meitä juoksemaan pois ja lujaa. Ja jos Markus ei haluaisi juosta, minun pitäisi juosta yksin.

Päätin, etten pakene, vaan kohtaan tämän rohkeasti, tuli mitä tuli. Tapasimme kolmistaan vielä pari kertaa, ja tunnelma oli silloin iloinen ja läheinen. Muulloin heidän kahdenvälinen yhteydenpitonsa tuntui minusta todella kurjalta. Kerroin tunteistani heille, mutta he olivat syttyvän rakkautensa pauloissa.

Minun oli raskasta tehdä tulkintoja hänen hiljaisuudesta. Kysyin, pyysin, vaadin, itkin, avasin sydämeni. Kerran hän sai sanotuksi, että hänellä on tunteita naista kohtaan. Ei mitään muuta. Neljä viikkoa hänen tapaamisen jälkeen tein sen tulkinnan, että ilmeisesti minut on nyt jätetty.

Olen aina sanonut, että jos kumppanini rakastuu toiseen ihmiseen, minä en jää roikkumaan, vaan annan mennä. Nyt oli tullut aika lunastaa tuo lupaus.

Alkoi synkkä lokakuu. En saanut nukuttua ja jouduin jäämään pois töistä. Sain elämäni ensimmäiset paniikkikohtaukset. Minulle tärkeät opintoni ja harrastukseni jäivät tauolle.

Mustan kuukauden aikana sain kuitenkin joka päivä huomata ihmeellisen ihanan rakkauden ympäröivän minua. Joka päivä sain jonkun yhteydenoton erosta tietämättömältä ystävältä tai työkaverilta. Joka päivä joku kysyi, mitä kuuluu. Puhuin suruani ja pettymystäni palasina ihmisille, jotka kukin tavallaan auttoivat minua askel kerrallaan eteenpäin kohti valoa. Pikkuhiljaa vahvistui ajatus siitä, että minä en tässä casessa ole häviäjä, vaan kun nämä avohaavat joskus arpeutuvat, olen entistä vahvempi nainen.

Tasan kaksi kuukautta ensitreffeistä naisen kanssa istuimme mieheni kanssa kahdestaan pöydän ääreen kirjoittamaan avioerohakemustamme. Katselin häntä ja tunsin kuinka se kaikki paino karisi harteiltani ja ryhtini oikeni. Oli pimeä marraskuun alun ilta, mutta minun elämääni tuli valo.

Ohjenuoranani on aina ollut kohdella muita ihmisiä niin kuin haluaisin itseäni kohdeltavan, ja pettymykseni liittyi siihen, että koin etten olisi ikinä kohdellut vihamiestänikään saati sitten rakastani niin kuin minua kohdeltiin.

Minulla ei ollut mitään heidän suurta rakkautta vastaan, mutta olisin toivonut edes muutaman viikon lisää aikaa jutella ja ymmärtää, mitä tapahtuu. Olisin toivonut, että tuleva ex-mieheni olisi kertonut ajatuksistaan sekä tunteistaan ja tehnyt eroa kanssani.

Isoin yllätys oli huomata, että parisuhteen  lopun myötä rakkauden määrä elämässäni ei suinkaan vähentynyt, vaan päinvastoin tuntui lisääntyvän ja tulevan entistä selkeämmin näkyväksi. Kaikilla suhteilla ja kohtaamisilla elämässämme on tarkoitus. Nyt, lähes pari vuotta tapahtuneen jälkeen olen kiitollinen siitä opista, joka tämä tarina minulle toi, ja millaiset juonteet he tarinaani antoivat.

Nyt valo on täällä.”

Lue myös

X