Havaintoja parisuhteesta

Eroottinen tarina helatorstaiksi

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Perustuu tositapahtumiin.

Pääosanesittäjät esiintyvät tarinassa muutetuilla nimillä.

Olipa kerran 2000-luvun alku. Matti ja Maija rakastivat toisiaan. He olivat nuoria parikymppisiä ja halusivat kokea rakkauden monelta eri kulmalta.

Yhteisellä päätöksellä he ostivat erotiikkaliikkeestä käsiraudat.

Maija saapui Matin pieneen yksiöön. Matilla oli tarjota halpaa punaviiniä, jota kyykkyviiniksikin kutsuttiin. Matin ja Maijan mieltä kihelmöi juuri ostetut käsiraudat. Stereoista pauhasi Gunnareiden Wellcome to the Jungle.

Pienen huoneen ja eteisen välillä oli ovi. Oven karmissa kiinni tanko. Siinä voisi vetää leukoja tai ihan vain venytellä. Matti ja Maija saivat ajatuksen. He halusivat leikkiä mielikuvilla.

Yhteisellä päätöksellä Matti kiinnitti alastoman Maijan käsiraudoilla kiinni tankoon. Sanoi, että lähtee käymään tupakalla. Viini sai aikaan sen, että oli kiva polttaa muutama savuke. Takaisin tullessaan Mattia odottaisi alaston Maija. Ajatus oli molemmista kiehtova.

Matti meni käytävän tuuletusparvekkeelle tupakalle. Etsi taskustaan sytkäriä. Se löytyi, mutta samalla Matti ymmärsi, että mikä ei löytyisi. Avaimet olivat jääneet sisälle. Eikä Maija pääsisi ovelle, koska hän oli käsiraudoilla kiinni tangossa. Hän sanoi asiansa Maijalle asuntonsa postiluukun kautta.

Vittu, sanoi Maija.

Vittu, ajatteli Matti.

Matti ymmärsi asian, jota hän ei halunnut ymmärtää. Vara-avain oli saatavilla. Hänen isällään, joka asui lähellä. Isä toisi kyllä avaimen, mutta halusi varmasti tulla sisällä käymään. Mitä hänelle sanoisi, että ei tule. Isä, et voi nyt tulla sisälle asti. Sisällä on alaston nainen kiinni tangossa. Jos tulet, niin ole ainakin hetki silmät kiinni.

Toinen vaihtoehto olisi huoltohenkilö. Se olisi maksanut ja hän olisi itse avannut oven ja nähnyt samantien eteisessä alastoman Maijan. Olisi mennyt tragikomiikan puolelle.

Matti valitsi isänsä. Soitti puhelimellaan, jonka oli onneksi ottanut mukaansa. Maijalle alkoi tulla sisällä kylmä. Häntä pelotti, että isä tulisi sisälle. Lisäksi häneen alkoi hiipiä pienimuotoinen vitutus.

Isän tultua pihaan Matti oli häntä vastassa. Matti sanoi isälle, että ei voi tulla sisälle. Sanoi syyn. Oikean syyn. Isä oli hetken hiljaa, laittoi kätensä Matin olkapäälle ja sanoi isällisen neuvon, älä hukkaa käsirautojen avaimia, niihin hänellä ei ole vara-avaimia.

Hymyili ja lähti kotiinsa.

Matin ja Maijan mielikuvitusleikki jäi silti seuraavalle kerralle. Tunnelma oli sillä kertaa karannut väärälle puolelle janaa. Rakkaus säilyy silti heidän välillään, kunnes myöhemmin sen avaimet hävisivät lopullisesti, mutta mitäpä siitä. Heidän rakkaustarinansa oli silti täysi.

Sen pituinen se.

Mitä tästä opimme? Kun ihminen on nuori eli 20-95 vuotias, niin elämä kannattaa ottaa elämisen kannalta. Välillä jää avain sisälle ja välillä häviää koko rakkaus, mutta tarinat jäävät eloon ja muistot.

Kuinka kivaa niihin onkaan sitten palata.

”Ei, ei sanota elämälle ei, annetaan sen virrata niin kuin vesi Imatrankoskessa.”

-Pariisin Kevät

 

X