Esitän parempaa mitä oikeasti olen

Pätkä eräästä suomalaisesta komediasarjasta. Vaimo huomaa miehensä lihoneen ja haluaa, että mies alkaa tehdä asialle jotain. Vaimo ostaa miehelle juoksukengät ja patistaa miehen lenkille. Mies tottelee vaimoaan ja alkaa käydä iltaisin lenkillä. Vaimo tarkkailee myös miehensä ruokavaliota. Kieltää herkut, alkoholin ja rasvaiset ruuat. Mies alkaa syödä vaimon mieleisesti. Esittää, että tämä on miehelle ihan okei.

Illalla mies laittaa taas juoksukenkänsä jalkaan. Juoksee niin pitkälle, että ikkunoista ei enää näy. Vaihtaa kävelyyn ja kävelee grillikioskille syömään nälissään epäterveellistä ruokaa. Liikkuu sen jälkeen sen verran, että tulee hiki ja palaa kotiinsa vaimonsa luokse, joka iltapalaksi ehdottaa rahkaa.

Tarinassahan ei ole yhtään mitään hauskaa. Se on kuin ote miellyttäjän käsikirjasta. Tehdään asioita toisen mieliksi, vaikka itsellä ei ole mitään intressejä ja haluja tehdä asiaa. Miestä ei häiritse ylimääräiset kilonsa, vaimoa häiritsee ja mies näennäisesti tottelee ja aloittaa esittämään parempaa kuin oikeasti on, toisin sanoen valehtelemaan.

Jos te luulette, että tämä on vain sketsi, niin sitä se ei ole. Kyseistä käyttäytymistä tapahtuu aivan liian paljon. Pahimmillaan paremman esittäminen alkaa jo tutustumisvaiheessa. Sitä haluaa tehdä täydellisen vaikutuksen ihmiseen, jonka haluaa ihastuvan sinuun. Tulee turvauduttua muunneltuihin totuuksiin. Tekee itsestä ihmisen, joka ei oikeasti ole, koska pelkää olevansa riittämätön sellaisena kuin oikeasti on. Nämä muunnellut totuudet, eli valheet mukanaan aloittaa sitten parisuhteen ja yrittää muistaa, että mitä sitä tulikaan valehdelleeksi ja yrittää olla jäämättä kiinni. Kunnes, niin kuin aina, jää kiinni.

Tavallaan kovin ymmärrettävää, eikö totta? Ihminen haluaa tehdä vaikutuksen ihmiseen, johon on ihastunut ja tekee sen lopulta vaikka valehdellen. Parisuhteessa ihminen haluaa miellyttää rakastaan. Koska pelkää, että ei riitä sellaisena kuin on. Riittämättömyyden tunne ajaa ihmisen valheiden tielle. Tekemään itsestään puolisonsa silmissä parempaa kuin oikeasti on, jotta tuntisi riittävän. Jos puolison vaatimukset ovat kovat, niin se ajaa miellyttämään ja valehtelemaan entistä enemmän. Pelkohan siinä ihmistä ajaa. Tuo tunnelukoista ja peloista yleisin, eli menettämisen pelko.

Sanoin vaimolle, että menen vain yhdelle. Sanoi minulle vuosikymmeniä sitten eräs kaverini baarissa, joka neljännen juoman jälkeen alkoi juoda kahvia ja vettä, jotta ei vaikuttaisi kotiin palatessaan liian humaltuneena. Miksi hän oli alun perin sanonut, että menee vain yhdelle, kun hän aivan varmasti tiesi, että juo enemmän? Miellyttääkseen vaimoaan. Tehdäkseen itsestä paremman vaimonsa silmissä. Eihän se enää puhtailla papereilla onnistunut, vaan piti aloittaa valehtelu. Otin vain yhden. Minkälaisessa parisuhteessa edes pitää sanoa, monelleko juomalle lähtee, vai oliko rajoitus kaverini omassa päässä, sitä en tiedä.

Rehellisyys, eihän se helppoa ole. Jotain itsensä paremmaksi tekemisessä on takana. Koko elämän ajan vierellä kulkenut riittämättömyyden tunne. Siihen yhdistettynä liiallinen miellyttämishalu ja liiallinen kiltteys. Sen päälle vielä turhan vaativa puoliso ja soppa on valmis. Itseään ei voi liian pitkää huijata. Toista hieman pidempään. Voi tekeytyä sellaiseksi kuin kuvittelee, että toinen haluaa sinun olevan. Voi elää valepersoonaa ja sanoa tehneensä asioita, joita ei ole edes tehnyt. Voi näytellä jotain, joka ei ole. Puolisolle jää kuva rakkaastaan, joka on täysin valheellinen.

Valhe. Valhe. Valhe.

Valhe on ranskalaisen Emmanuel Carreren kirja, joka perustuu tositapahtumiin. Siinä ylempään keskiluokkaan kuuluva perhe kokee kovan kohtalon. Perheen isä saa potkut sairaalasta, jossa on toiminut jo vuosia lääkärinä. Hän ei uskalla kertoa potkuistaan vaimolleen. Alkaa näytelty kujanjuoksu. Mies lähtee aamuisin töihin niin kuin aina ennenkin. Viettää päivän metsässä ja palaa takaisin kotiinsa niin kuin töistä olisi tulossa.

Elintason mies säilyttää perheessään ensin säästöillä ja sen jälkeen lainaamalla rahaa. Kuukausi kuukaudelta silmukka alkaa kiristyä miehen ympäriltä, kunnes tulee päivä, jolloin miehen vaimolla tulee asiaa kesken miehen työpäivän. Vaimo soittaa miehen työpaikalle. Valhe paljastuu. Mies ei kestä valheesta johtuvaa häpeää. Tarina päättyy kuolemiin.

Rajuin esimerkki siitä, että esitämme jotain, mitä emme ole. Jätämme sanomatta asioita. Tai sanomme asioita, jotka eivät ole totta. Esimerkkinä raju, mutta sama mekanismi pienemmissä valheissa. Join yhden, vaikka oikeasti neljä. Voin laihduttaa, vaikka oikeasti syön salaa. Lähden töihin, vaikka on saanut jo potkut.

Miten nämä kaikki valheet voisi estää. Heittämällä riittämättömyyden tunteensa roskikseen. Olemalla se, joka oikeasti on. Jos se ei jollekin riitä, niin se on hänen ongelmansa. Rakas, minulle on tullut muutama lisäkilo. En aio laihduttaa niitä pois. Haluan syödä muutakin kuin rahkaa ja salaattia. Rakas, lähden ystävän kansa pubiin. Vedän luultavasti perseet tai ainakin lähelle sitä. Rakas, antoivat minulle potkut, nyt minulla ei ole töitä.

Rehellisyys vapauttaa. Ei tarvitse miettiä valheitaan ja pelätä kiinni jäämistä. Jos elää ihmisen kanssa, jolla on kohtuuttomat vaatimukset, niin oikea tapa ei ole alkaa miellyttää, vaan oikea tapa on todeta, että en taida olla tarpeeksi sinulle. Kaikkea hyvää ja voi hyvin. Toivottavasti löydät ihmisen, jota voit arvostaa enemmän kuin minua. Ehkä minäkin löydän ihmisen, joka arvostaa minua. Kaikki voittaa.

Ei ihminen muutu niin, että hänelle ostaa juoksukengät ja rahkaa jääkaappiin. Hän muuttuu, jos hän haluaa itse muuttua. Huonoin tapa on alkaa valehtelemaan, esittämään toista. Sillä jokainen valhe tulee elämän edessä esille ja oli vaatimukset kuinka kohtuuttomia tahansa, niin omalle rakkaalleen pitkäaikainen valehtelu on suora nyrkki vasten kasvoja.

Ja eihän me haluta sellaiselle tielle lähteä, eihän?