Havaintoja parisuhteesta

”Hävettää kulkea tuollaisen kanssa”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Sain kommentin naiselta. Kommentissa hän ihmetteli tuntemiensa naisten retoriikkaa miespuolisia puolisoja kohtaan.

”Et kyllä tuota paitaa laita!”

”Voisitko siistiä tuota rumaa partaasi!”

”Hävettää kulkea tuollaisen kanssa!”

Tuossa muutamia hänen kuulemiaan lauseita kohdistettuna omaa puolisoa kohti. Onko kyseessä rakentava tapa keskustella? Ei ole. Kyseessä on luultavasti malliopittu myrkyllinen tapa puuttua toisen ihmisen ulkoiseen habitukseen. Samalla kun opetamme lapsillemme, että toisten ihmisten ulkonäköä ei saa arvostella, teemme sitä samalla itse ja jopa omille puolisoillemme.

Sukupuolitan tekstiä tarkoituksellisesti. Kerron ensin vaietun totuuden. Mieskin saattaa loukkaantua siitä, että hänen ulkonäköönsä tai tyyliinsä puututaan arvostelevasti tai jopa solvaavaasti. Otan esimerkin läheltä, eli omasta elämästä. Muutama vuosi sitten istuin ystäväni kanssa vehnäoluella eräässä pubissa. Pöytään saapui pyytämättä noin viidessäkymmenessä oleva nainen. Hän oli selvästi humaltunut. Katsoessaan minuun hän sanoi, että näytän aivan narkomaanilta. Kääntyessään ystävääni kohti hänen lauseensa oli, että sinua voisin panna.

Täydellisen paskaa käytöstä. Mietitäänpä hetki roolit toisinpäin. Olisin mennyt istumaan pöytään, jossa olisi ollut kaksi viisikymppistä naishenkilöä. Toiselle olisin sanonut, että näytät aivan narkomaanilta ja toiselle, että sinua voisin panna. Mitä luulette, että tämän jälkeen olisi käynyt?

Sama se on parisuhteessa. Miten luulette, että nainen reagoi, jos hänelle sanoisi esimerkiksi, että hävettää kulkea tuollaisen kanssa? Aivan, se olisi todella juntisti sanottu. Suorastaan sivistymätöntä paskaa. Sitä se on myös miehelle sanottuna. Jos mies on laittamassa päällensä paitaa, joka ei miellytä hänen puolisoaan, niin sitten pitää varmasti jäädä kotiin, että ei tarvitse hävetä. Kannattaa myös muistaa seuraavan kerran valita omaan silmään miellyttävämpi puoliso, niin häntä ei tarvitse alkaa muokkaamaan haluamakseen. Tässäkään tapauksessa ei kannata syyttää peliä siitä, että se on vinossa.

Mennään vanhaan aikaan. Olen saanut surullisen paljon kommentteja siitä, miten omat äidit ja mummot ovat laukoneet tyttölapsille ja nuorille ulkonäköön liittyviä töksäyttelyjä päin naamaa.

”Oletkos vähän läskistynyt” on ollut yleinen heitto jopa lasta kohti sanottuna. Tämä on monella tapaa vaarallista ja yksi vaaran aste on mallioppiminen. Olen minäkin kuullut naisen suusta miehelle kohdistetun lauseen, jossa ääneen viitataan hänen painonnousuunsa. Jälleen kerran, miettikää asiaa toisin päin. Käsi sydämellä, onko yhtä sallittua miehen viitata naisen mahdolliseen painonnousuun vieläpä niin, että muita on kuulemassa? Pahoin pelkään, että näissä tapauksissa se paskasti käyttäytyneen mummon ääni alkaa puhua jopa haudan takaa, mutta nuorempaan ikäluokkaan siirtyneenä.

Tässä kaikessa on yksinkertainen sääntö. Se sama sääntö, jota opetamme lapsillemme. Älä puutu toisen ihmisen ulkonäköön! Mikä tässä on niin vaikeaa. Jos on jatkuva tarve puuttua oman puolison ulkonäköön ja paitavalintoihin, niin siihenkin on yksinkertainen ratkaisu. Valitse seuraavan kerran paremmin ja lopeta se ihmisen muuksi muokkaaminen ja jos ei löydy sinulle tarpeeksi kaunista tai komeaa yksilöä, niin sinun pitää sitten olla yksin.

Niin ja seuraavan kerran kun joku random-tyyppi tulee sanomaan minulle, että olen narkomaanin näköinen, niin sanon jo takaisin. Olisin voinut viimeksi jo ulkonäköäni solvanneelle sanoa, että minua ei itsetunnottoman ja turhautuneen känniääliön arviot jaksa kiinnostaa, mutta tiedän toki, että hän ei olisi vastakrittiikkiä osannut ottaa vastaan, sillä hänenlaisissaan solvaus on vain yhteen suuntaan sallittua.

Jättäkää ihmisten ulkonäkö rauhaan!

 

Lue myös

X