Havaintoja parisuhteesta

Etäavioliitto -uhka vai mahdollisuus?

28.12.2018 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Kuva: Mikaela Holmberg

Meillä on tänään viisikuukautishääpäivä. Jos mietitte, että onko se mainitsemisen arvoinen asia, niin todellakin on. Tämän lauseen johdosta tulen saamaan muutaman kommentin, joissa 120 vuotta naimisissa ollut ihmiset kertovat totuutena, että silloin vasta ikuisuuden jälkeen tietää mitä rakkaus oikeasti tarkoittaa.

Minä olen rakastanut nyt kaksi vuotta, joista viimeiset viisi kuukautta avioliitossa. Alkuhuuman on kerrottu kestävän maksimissaan kaksi vuotta. Sen jälkeen alkaa tasainen laskeutuminen kohti sellaista normaalimpaa parisuhdetta, joka intohimon ja hehkun sijaan perustuu tahtotilaan ja päätökseen pysyä yhdessä.

Näin kertovat ihmiset, joiden parisuhteesta on kadonnut intohimo ja hehku ja joiden parisuhde perustuu päätökseen pysyä yhdessä. Minusta toimivan parisuhteen alkuhuuma kestää siihen pisteeseen saakka, kun viikatemies kolkuttelee kylmällä kädellään oven takana. Parisuhteet, jotka perustuvat muuhun kuin intohimoon, arvostukseen ja hehkuun ovat kokeneet päätepisteensä jo hyvä tovi ennen viikatemiehen saapumista.

Pelkkä päätös pysyä yhdessä ei oikeasti riitä mihinkään. Eikä edes pidä riittää. Jokaista rakkaustarinaa ei ole tarkoitettu elämänmittaiseksi ja siinä ei ole mitään kummallista. Kummallisempaa olisi, jos mikään rakkaustarina ei päättyisi eroon. Siinä tapauksessa keskuudessamme liikkuisi vielä nykyistä enemmän itsepetoksessa eläviä.

Olen saanut kuluneen vuoden aikana monia viestejä ihmisiltä, jotka kokevat olevansa onnettomia parisuhteissaan. Parisuhteissa, joista puuttuu kaikki se parisuhteen alkuaikojen lataus, kiihko ja toisen kunnioitus. Parisuhteissa, joista puuttuu itse asiassa myös kaikki kosketukset, joka lopulta johtaa yhteyden menettämiseen. Kauniit sanat muuttuvat nalkutukseksi ja arvostus syyttelemiseksi. Se on ymmärrettävää, sillä ihmisellä on tapana reagoida, jos hän jää kroonisesti paitsi tarvitsemistaan asioista.

Tiedän monia pareja, jotka vielä kymmenenkin yhdessäolovuoden jälkeen näyttävät kuin vastarakastuneilta. Se sotii vahvasti sitä vastaan, että parisuhteella olisi aina se sama kaari. Kaksi vuotta orgastista kiimaa, kaksi seuraavaa vuotta toipumista siitä ja sen jälkeiset vuodet eroon tai kuolemaan asti kestävää päätöstä pysyä yhdessä. Parisuhteissa kuten kaikissa muissakin asioissa ei onneksi ole olemassa vain yhtä totuutta. Ei ole olemassa vain yhtä tapaa elää ja olla yhdessä.

Kuten aiemmin kirjoitin, minä olen rakastanut vaimoani nyt kahden vuoden ajan. Meille on sanottu, että meidän alkuhuuma kestää pidempään siksi, koska asumme eri kaupungeissa. Etäsuhteessa rakkaus pysyy raikkaana. Ehkä, mutta vastapainona voin kertoa, että etäsuhde myös verottaa helvetin paljon. Ei ole helppoa seistä tapaninpäivän aamuna juna-asemalla ja lähteä kohti toista kaupunkia. Mennä illalla nukkumaan tyhjään sänkyyn. Siitä huolimatta, minulla on käsissäni kaikki mitä parisuhteelta ja rakkaudelta haluan.

Surullisia on ne lukuisat viestit, joissa minulle on kirjoitettu, että mikään ei tunnu yksinäisemmältä kuin se, että menee iltaisin nukkumaan ihmisen viereen, joka olisi fyysisesti kosketeltavissa, mutta henkisesti niin kaukana, että kosketus jää antamatta ja saamatta.

Minulla on kosketus.

Kommentit (1)

Meillä on ollut nyt 15 vuotta huumaa, joka vain paranee koko ajan, olisi surullista jos se huuma olisi jäänyt sille tasolle missä se oli kaksi vuotta naimisiinmenosta.

Meillä on ollut nyt 15 vuotta huumaa, joka vain paranee koko ajan, olisi surullista jos se huuma olisi jäänyt sille tasolle missä se oli kaksi vuotta naimisiinmenosta.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *