Havaintoja parisuhteesta

”Ethän vain muista väärin, olit kuitenkin niin pieni”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”Ajattelin nyt itsekin avautua seksuaalisesta häirinnästä. Sitä on elämän aikana joutunut useamman kerran kokemaan. Surullista on kans se että sain sitä paljon enemmän niskaani kun olin nuorempi, lapsena sekä teininä, nyt aikuisiällä en ole onneksi joutunut enää kokemaan häirintää, mutta jäljet se on jättänyt.

Ensimmäinen ja hirvein kokemukseni taitaa olla 5-veenä kun oma, jo isompi teini iässä oleva velipuoleni kutsui huoneeseensa sängylle. Hän käski minua koskemaan itseään käsin ja kosketteli minua omilla käsillään housujen alta.

Tuolloin olin hämmentynyt enkä ymmärtänyt mitä tapahtui.
Vuosia myöhemmin vasta näin aikuisiällä se muisto alkoi purkautua esiin ja aloin ymmärtää oman aikuisiän haluttomuuden ja ahdistuksen tietyissä tilanteissa seksin aikana. Oireilin jo teininä erittäin vahvasti mutten osannut purkaa aihetta edes psykiatrian avulla. Olen aiheesta nyt aikuisena puhunut kumppanini ja ystävien kanssa useaan otteeseen, he ovat onneksi olleet erittäin ymmärtäväisiä ja siitä olen kiitollinen heille. Olen saanut itkeä ja huutaa ja purkaa tunnelukkojani heille.

Äidilleni tosin kun kerroin, ei hän osannut reagoida millään tavalla. Mutta sattui se hiukan kun hän kuitenkin sitten lopuksi sanoi että ”ettethän vain muista väärin, olit kuitenkin niin pieni.”

En ole jutellut aiheesta enempää äitini kanssa, en häntä syytä mistään mutta toisaalta olen vähän vihainen että ei yrittänyt ymmärtää paremmin.

Isälleni tuskin uskallan koskaan kertoa, velipuoli on hänen puoleltaan aijemmasta liitosta ja hän puolustaa häntä leijonana mistä tahansa asiasta.

Joskus vihanpurkauksissa meinaan kirjoittaa velipuolelleni tästä asiasta, miten paljon hänen tekonsa satutti ja aiheutti tuskaa, mutta loppujen lopuksi aina päädyn poistamaan viestin.

En ole kyennyt enää tapaamaan häntä ollenkaan, enkä aio tulevaisuudessakaan, viimeisin briiffi tapaaminen oli hänen oman pienen lapsensa kastajaisissa. Siitäkin on jo useita vuosia, ennen sitä en tainnut nähdä häntä useisiin vuosiin.

Pieni osa minussa toivoo että velipuoleni lukee tämän jostain ja tunnistaa itsensä tarinasta.”

X