Havaintoja parisuhteesta

”Ette saa tehdä lasta ennen minua”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Minulla on myös kokemusta hankalasta uusperheen elämästä.

Tapasin mieheni, kun hänen erostaan lapsen äidistä oli kulunut vasta muutama kuukausi. Meidän suhteemme eteni nopeasti ja muutimme yhteen jo parin kuukauden yhdessä olon jälkeen. Ennen tätä ex puoliso pyrki kaikin tavoin hankaloittamaan isän ja pienen lapsen tapaamista vedoten siihen, että hän haluaa tietää aina erikseen milloin hänen lapsensa näkee minua isän luo tullessaan ja hän valitsee sitten sen perusteella, että saako isä tavata lastaan vai ei.

Pitkin hampain hyväksyi sen, että lapsi näkee myös minua aina, kun yhdessä asumme. Häiden alla miestä jännitti asiasta kertominen exälle niin paljon, että uskalsi sanoa asiasta vasta kuin oli ihan pakko. Exän vaatimuksesta hänet myös kutsuttiin häihin. Häiden jälkeen alkoi painostus – perhettä emme saisi perustaa (eli lisää lapsia hankkia) ennen kuin hän (sinkku) on saanut ensin tehdä lapselleen sisaruksen. Ja minä olin raskaana pian häiden jälkeen.

Lapsen tulosta kerrottiin isovanhempia lukuunottamatta kaikille samaan aikaan somen välityksellä ja taas vedettiin herneet – hänen olisi kuulunut kuulemma saada tietää ennen kaikkia muita. Siitä alkoi kaikin muin tavoin meidän kiusaaminen. Milloin hänelle piti lähteä kantamaan sohvaa ja meidän piti pyytää myös muita apuun, kun hän ei ketään saa. Huonekalujen järjestystä pitäisi lähteä vaihtamaan avuksi ja kaappeja kasaamaan. Hänen ja. mieheni yhdessä hankkimia kissoja piti myös vahtia ja käydä ruokkimassa joka ikinen juhlapyhä, kun hän lähti lapsen kanssa sukuloimaan toiselle puolelle suomea.

Hän kadotti puhelimen yöllä baarissa ja soitti siitä keskellä yötä miehelleni, että hänen tulisi sitä paikannuksella hänelle etsiä ja tottakai mieheni piti myös lähteä hänelle avuksi kauppaan ostamaan uutta seuraavana päivänä. Samaan aikaan hän valitti miehelleni sitä, että kuinka häntä ei koskaan kehuta äitinä ja itsellään ei ollut ikinä mitään hyvää sanottavaa miehestäni isänä.

Tätä kiukuttelua ja vaatimuksia jatkui vuosi, kunnes hän löysi itselleen puolison, jonka kanssa meni naimisiin (meitä ei kutsuttu häihin). Heille syntyi lapsi nyt ja minun lapseni on nyt 7v. Pitkään olisimme siis saaneet odottaa, ennen kuin olisi meidän vuoro, jos hänen vaatimuksiin olisimme suostuneet.

Välit ovat nykyään välttävät, voimme keskutella ja olla samoilla synttäreillä jne, mutta sydänystäviä me emme todellakaan ole. Koskaan en ole kuulut minkäänlaista anteeksipyyntöä ja kun ei hyväksy sitä, että käytös oli naurettavaa, en myöskään välitä olla tekemisissä kuin välttämättömän.”

Lue myös

X