Haistakaa kaikki paska -nukke

Muutama vuosikymmen sitten alkoi ensimmäisen kerran keskustelu barbie-nukeista ja niiden luomasta arvomaailmasta. Hyvä niin, sillä barbienukke anorektikon vartalolla kaipasi ympärilleen arvokeskustelua.

Keskustelu olisi pitänyt alottaa jo vuosikymmeniä aiemmin, sillä muutama sukupolvi saattoi kritiikittä ehtiä leikkimään haistakaa kaikki paska -nukella ja imemään siitä vaikutteita omaan arvomaailmaansa ja käyttäytymiseensä.

Suuntaan jälkeen kerran nämä sanani meille keski-iän kynnyksellä oleville ja vanhemmille, sillä tuntuu, että juuri meidän käsissämme on ollut lapsena liikaa tuo haistakaa kaikki paska nukke.

Tämä kaikki saapui mieleeni eilen, kun ensin luin keski-ikäinen naisen kirjoittaman kommentin tekstini alta ja sen jälkeen keski-ikäisen naisen minulle lähettämän viestin.

Ensin mainitussa kommentissa keski-ikäinen kirjoittaa, että hänen ainutlaatuisen elämän tärkeää aikaa meni hukkaan hänen luettuaan tekstini. Mitä ihminen, joka ei olisi lapsena leikkinyt haistakaa kaikki paska nukella olisi tämän jälkeen tehnyt, jos olisi huomannut lukeneensa täysin paskaa materiaalia? Hän olisi harmitellut sitä, että tuhlasi aikaa paskaa tekstiin ja siirtynyt elämässä käyttämään aikaa asioiden parissa, joka ei hukkaa hänen arvokasta aikaansa.

Mitä tässä tilanteessa tekee ihminen, joka on lapsena leikkinyt haistakaa kaikki paska nukella? Hän käyttää arvokasta aikaansa lisää paskan tekstini parissa ja kommentoi sitä julkisesti, että arvokasta aikaa meni hukkaan paskan teksin muodossa. Samalla kun hän harmittelee menetettyä aikaa tekstini parissa hän antaa sille vielä lisä aikaa kommentoimalla sitä. Mitä helvettiä?

No sitä helvettiä, että me keski-ikäiset kerma ja kiukkuperseet olemme lapsena oppineet leikkiessämme haistakaa kaikki paska nukella, että aina kun tulee mahdollisuus levittää negatiivisuutta ja dissata ihminen, niin emme todellakaan jätä tilaisuutta käyttämättä. Kun taas olisi kehun aika, niin vaikenemme. No että ei vittu liikaa ihminen ylpisty.

Ei tietenkään kaikki ryhmäämme kuuluvat. Ehkä vain he, jotka eivät ole muistaneet katkaista napanuoraa menneisyytensä haistakaa kaikki paska nuken kanssa.

Tämän kommentin jälkeen kävin vielä lukemassa viestin puolesta keski-ikäinen naisen kommentin siitä, että muusukupuoliset ovat apinoita ja tämän jälkeen suljin sosiaalisen median joksikin aikaa.

Itsellänikin lähti tänä aamuna haistakaa kaikki paska nukke päässä kävelemään. Oli päiväkotiaamu. Nelivuotiaani heräsi pienessä uhmassa ja ei suostunut pukemaan vaatteita päälle. Myöhästyimme bussista. Ja siten jatkobussista. Päiväkoti on kahden bussireitin päässä.

Päästyämme viimein toiselle pysäkille huomasin vilkkaan tien toisella puolella sähköpotkulautailijan ajavan alamäessä kohti tietä. Hän menetti potkulaudan hallinnan ja ajautui kaatuen suoraan ajotielle. Ohitseajava bussi sai juuri pysäytettyä autonsa ennen kuin lautailija olisi jäänyt sen alle. Siinä olisi käynyt todella pahasti.

Tämän nähtyä nukke päässäni pysähtyi. Aurinko paistoi kauniisti lapseni punertaviin hiuksiin. Oli nousemassa hellepäivä. Tuuli kasvoilla tuntui lempeältä ja lapsi vieressä rakkaalta. Kaikki oli hyvin. Kaikki oli enemmän kuin hyvin.

Rakkaat keski-ikäiset. Sammuttakaa menneisyyden perkeleenne päästänne. Tappakaa haistakaa kaikki paska nukkenne. Sen jälkeen katsokaa kuinka ihana alkukesän päivä meille on noussut. Tämän jälkeen kommentoikaa toisillenne tai sosiaaliseen mediaan jotain positiivista.

Ja kas, huomaatte, että omakin fiilis paranee huomattavasti.