Havaintoja parisuhteesta

Haluan olla sinun rakastettusi, enkä palvelijasi

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Annetaan miehen pelata kuulokkeet päässä päivät ja yöt läpeensä, se on hänen tapansa selvitä. Pitää kato ymmärtää. Kotiäidin arkihan ei muutenkaan juuri muuttunut, nyt on vaan yksi lapsi lisää hoidettavana.

Esimerkki parisuhteesta, jossa kaikki on mennyt pitemmän ajan vinoon. Sain tämän kommenttina erääseen tekstiini, joka koski parisuhteen tärkeintä osatekijää, eli vapautta ja yksityiskohtaisemmin vapautta olla oma itsensä tässä poikkeuksellisessa ajassa.

Kommentista huokuu syvä turhautuneisuus, täydellinen arvostuksen puute ja katkeruus. Kyseisessä parisuhteessa ei ole kommunikoitu enää aikoihin ja ainoa, mikä on jäänyt jäljelle, on nälviminen, välinpitämättömyys ja mitätöiminen.

Tämä ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kommentti tai viesti, jonka saan ihmiseltä, joka puhuu puolisostaan hyvin alentavaan sävyyn. Tässä nainen kertoo miehensä olevan yksi hoidettava lapsi muutenkin rankkaan kotiäidin arkeen. Turhautumisen ymmärtää, jos kuvailu pitää vähääkään paikkaansa.

Valitettavasti se ehkä pitää paikkansa. Olen saanut pelottavan paljon viestejä naisilta, jotka kertovat, että heidän puolisonsa ei osallistu yhteisen arjen pyörittämiseen ollenkaan. Pahin esimerkki tuli erältä vaimolta, joka huomasi kuorivansa miehensä perunat, koska miehen ei omien sanojensa mukaan ole koskaan tarvinnut niitä kuoria. Ennen sen teki äiti ja sen jälkeen tyttöystävä ja nyt puoliso.

Kerron teille seuraavaksi termistä nimeltään mahdollistaja. Mahdollistaja on pahimmillaan ihminen, joka omalla käyttäytymisellään mahdollistaa toisen ihmisen tuhoavan käyttäytymisen. Esimerkkinä alkoholiriippuvaisen puoliso, joka kerta toisensa jälkeen jää suhteeseen, josta kaikilla mittareilla olisi pitänyt jo lähteä. Asettamatta puolisolleen ehtoja tulee antaneeksi puolisolle luvan olla muuttamatta tuhoavaa käyttäytymistä.

Ei mennä ihan niin syvälle mahdollistamisen suohon. Tuodaan mahdollistaminen parisuhdearkeen. En malta olla puuttumatta esimerkkini kommenttiin, jossa nainen sanoo puolisonsa olevan yksi hoidettavista lapsista. Miten ihmeessä tuohon tilanteeseen on päädytty? Ei kenenkään pidä sietää kuvaillun kaltaista käyttäytymistä, jos kuvailu on totta.

Tässä piilee pieni yksipuolisuusharha. Ihminen, joka kokee hoitavansa puolisoaan kuin lasta ja kertoo siitä katkeraan sävyyn, ei ehkä haluaisi tilanteen olevan tuollainen. On varmasti ihmisiä, jotka haluavat palvella puolisoaan omasta vapaasta tahdostaan ja oman persoonallisuutensa vuoksi, mutta he ovat valinneet tavan ihan itse, koska kokevat sen itselleen luontevaksi.

Aivan samalla tavalla ihminen, joka palvelee puolisoaan kuin lasta, on itse valinnut tavan toimia, mutta ei haluaisi toimia kyseisellä tavalla ja tämä tuo tilanteeseen turhautumisen ja katkeruuden. Miksi hän kokee olevansa miehensä palvelija, jos hän ei sitä halua olla? Miksi hän antaa miehelle mahdollisuuden käyttäytymiselle kohtelemalla miestään kuin yhtenä lapsista? Miksi hän ei vain lakkaisi kohtelemasta häntä kuin lasta?

Niin kauan kuin esimerkkitapauksen mies kokee, että hän voi pelata vuorokauden putkeen tietokonepelejä kuulokkeet korvillaan, osallistumatta yhteisen arjen askareisiin ja saamalla ruuan säännöllisesti naamansa eteen, niin miehen käyttäytyminen ei muutu, koska miehen käyttäytyminen mahdollistetaan, vaikka tilanne aiheuttaa naisessa katkeruutta, kaunaa ja uhritumista.

Mitä tapahtuisi, jos palvelu lakkaisi? Miehen pitäisi muuttaa käyttäytymistään, koska hän kuolisi nälkään ja likaisiin vaatteisiin pelaamalla päivät läpeensä tietokoneellaan. Hän ei enää saisikaan asioita palveltuna eteensä. Hänen pitäisi tehdä ne itse. Siksi tuollaista toimintaa ei pitäisi mahdollistaa, että vaikka vituttaa suunnattomasti palvella omaa puolisoaan, niin tekee sen silti ja sen jälkeen vuodattaa katkeruutensa paikkoihin, jonne sen vuodattamisesta ei ole mitään hyötyä.

Mikään ei muutu, jos mitään ei muuta. Ihminen ei vapaaehtoisesti luovu saavutetuista eduistaan. Niistä pitää neuvotella ja päästä yhteisymmärrykseen. Parisuhde ei saisi päästä tilanteeseen, jossa omaa rakasta puolisoa solvataan yleisillä keskustelupalstoilla negatiivisilla nimityksillä. Parisuhteen ei myöskään pitäisi olla tilanteessa, jossa toiselle kannetaan arki eteen hopealautasella. Rakentavampaa lienee keskustella puolisonsa kanssa asioista, jotka harmittavat omaa mieltä tai tuntuvat epäoikeudenmukaisilta kuin purkaa sitä katkeruuteen tai kasvottomille keskustelupalstoille.

Ei kenenkään pidä olla parisuhteessa toisen palvelija eikä kenenkään pidä ottaa palveltavan roolia. Pelkkä ajatuskin kuvottaa. Paitsi jos haluaa roolittaa parisuhteensa tiettyihin rooleihin ja se on molemmille ookoo. Esimerkkitapauksessa se tuntuu olevan kaikkea muuta kuin ookoo. Ehkä kuulokkeet ovat olleet miehen korvilla niin pitkään, että hän ei ole kuullut vaimon tarpeita ja toiveita, mutta siinä tapauksessa ne pitää huutaa vain kovemmalla äänellä.

Parisuhteeseen saa laittaa ehtoja. Ihmisen käyttäytymiselle saa laittaa ehtoja. Ei kai parisuhteessa voi elää kuin pellossa ja olettaa, että toinen hyväksyy aivan kaikenlaisen käyttäytymisen. Silti se on parisuhteessa olevien molempien vastuulla muuntaa toimintatapoja, jos vanhat tavat toimia aiheuttaa ärsytystä ja katkeruutta. Jos epäkohtiin ei puutu, ne jatkuvat. Itsestään mikään ei muutu.

Vaikka se onkin vaikea kysymys itseltä kysyttäväksi, niin kysymys pitää uskaltaa kysyä. Miksi minä mahdollistan itselle epäedullisen tilanteen jatkuvan?

Jos minulta kysytään, niin mies, joka ei osaa perunaa kuoria, niin hänen joutaa kuolla nälkään, ellei taitoa halua edes opetella.

Mitä helvettiä meidän parisuhteissamme oikein tapahtuu?

Lue myös

X