”Haluan seksiä, mutta en silloin, kun puolisoni on paikalla”

Muutama päivä sitten kysyin blogini otsikossa, että onko seksittömyys tarpeeksi hyvä syy erota? Käytin kirjoituksessa esimerkkeinä kahden naisen omakohtaista kertomusta omista parisuhteistaan, jotka he päättivät muun muassa miehen haluttomuuden vuoksi.

Tämä herättikin heti jatkokysymyksen, että miksi mies on haluton? Annan äänen kahdelle lukijalleni, josta ensimmäisenä esille pääsee mies, joka rehellisesti kirjoitti oman syynsä haluttomuuteensa lähettämässään kommentissaan:

”Entä jos miehen kroppa ei ota naista vastaan? Ei tunne halua, kosketus ei tunnu hyvältä, ei kiihotu, ei seiso? Ja sen takana ei ole naisen fyysinen ulkonäkö, eikä mikään, mitä hän tekisi fyysisesti väärin, vaan hänen koko suhteen kestänyt tapansa dominoida, kontrolloida, ottaa viimeinen sana eikä myöntää olevansa väärässä.

Sen takia miehen kroppa sanoo ”ei”. Haluaisi haluta, haluaisi kiihottua, mutta joka ikinen kerta huomaa valtataistelun hiipivän seksin aikana mieleensä, eikä sen takia yksinkertaisesti pysty. Samaan aikaan mies tuntee massiivista vastuuta avioliittolupauksestaan, jota ei tahtoisi rikkoa, lapsistaan, joiden vakautta ei haluaisi viedä pois ja myös välittämistä kontrolloivaa vaimoaan kohtaan, jota ei haluaisi altistaa yksinäisyydelle, jota tämä pelkää.

Ja mies ei halua olla se kodinrikkoja, joka kävelee kaikkien silmissä pois, jättää ja hajottaa perheen. Eikä näiden vuoksi vain pysty lähtemään.”

Miehen lähettämää kommenttia komppaa kommentin lähettänyt nainen, joka on tehnyt toisen ratkaisun ja uskaltanut lähteä:

”Itse ajattelin myös tuolta kantilta. Elin pitkään parisuhteessa, jossa oli voimakasta kontrollointia ja painostamista. Yksin ollessani minulla oli kyllä haluja, mutta ei kumppanin ollessa paikalla. Hän tavallaan kontrolloinnilla ja nalkuttamisella kertakaikkisesti vei minulta halut täysin.

Annoin kumppanin käydä vieraissa ja huomasin samalla, että minua ei enää koko kumppani edes kiinnosta enkä rakasta häntä enää. Lopulta sitten erosin ja hänellä menee ihan hyvin nykyään.

Alkuun sain haukkuja kodinrikkojaksi ja vaikka miksi. Nyt olen hyvässä aikuisessa parisuhteessa ja minulla on hyvä olla, ei turhaa kontrollointia ja hyvää seksiä. Olen tyytyväinen, että lähdin suhteesta jossa ”en antanut”. Ei vaan kertakaikkisesti seksistä tullut mitään, kun ei ollut haluja toista kohtaan.”

Me ajattelemme usein seksittömyydestä puhuttaessa ja siitä, että oma puoliso ei enää seksuaalisesti kiinnosta, että kyse olisi puolison fyysisestä olemuksesta tai sen muutoksesta. Näinhän asia ei useinkaan ole. Saamani tarinat eivät ole poikkeuksellisia ja eivät liity pelkästään seksiin parisuhteessa.

Ihmisen tapa kontrolloida parisuhteessa toista ihmistä, tappaa kommunikoinnin, seksin, läheisyyden ja lopulta koko rakkauden. Valitettavasti tämäkään ei aina riitä lähtemään parisuhteesta pois ja sitä jatketaan parisuhteen valtasuhteiden ollessa täysin perseellään. Jatketaan, koska koetaan joko syyllisyyttä lapsia ja puolisoa kohtaan, tai sitten jatketaan siitä syystä, että pelätään aivan liian paljon muutosta ja yksinjäämistä.

Se, että ”ei anna” puolisolleen, ei läheskään aina kerro antamattoman ihmisen välinpitämättömyydestä. Kuten julkaisemani esimerkit kertovat, syyt voivat olla hyvin moninaiset. Seksi on fyysisyyden lisäksi erittäin herkkä, hauras ja henkinen toimitus, jonka voi pilata hyvin moni asia. Pienin niistä ei todellakaan ole se, että kokee puolisonsa vastustajakseen tai kokee puolisonsa edessä rajua pienuutta, riittämättömyyttä ja arvottomuutta.

Miksipä muuksi sitä ihminen itsensä tuntisikaan kuin riittämättömäksi, jos on koko ajan puolisonsa kontrolloinnin, dominoinnin ja nalkuttamisen kohteena. Se tunnetusti laskee kohteena olevan itsetuntoa ja itsearvostusta, jos tuntee tekevänsä kaiken puolisonsa edessä virheellisesti ja väärällä tavalla. Tämä kaikki heijastuu siihen, miten alkaa puolisonsa näkemään silmissään ja tämä taas heijastuu suoraan seksuaaliseen halukkuuteen ja seksiin, joka hiljalleen loppuu kuin seinään.

Tämän jälkeen sitä sitten onkin puolisonsa edessä haluton ja joutuu syyllistetyksi siitäkin asiasta. Ihminen ajautuu parisuhteessaan ahdistavaan tilanteeseen, josta poispääsynä ei aina edes ole eroaminen, koska haluaisi kaikesta huolimatta pitää perheensä kasassa. Parisuhteesta tulee se, mikä siitä hyvin monelle tulee, pelkkä arkinen tapa olla yhdessä ja näytelmä, joka ulospäin näyttää toimivalta parisuhteelta, mutta on sisältä pelkkää tapaa ja tottumusta.

Asiat eivät ole koskaan yksisilmäisiä tai yksinkertaisia. Ihmisten kykenemättömyys katsoa peiliin siinä vaiheessa, kun tekee mieli alkaa syyttämään puolisoaan, tuhoaa monia ihmissuhteita. Kuinka rakentavampaa olisikaan ensin pohtia omaa käyttäytymistään ennen kuin sysää syyn ja vastuun toisen harteille.

Esimerkkitapauksessa voisi ensin pohtia, miksi minulla on valtava tarve kontrolloida toista ihmistä ennen kuin syyttää puolisoaan haluttomuudesta. Kontrollointihan saattaa olla psykologisen selityksen mukaan kompensointia turvattomuudesta, jota on lapsuudessa kokenut. Helpompaahan on valuttaa omat haavat toisen kannettavaksi kuin alkaa itse ompelemaan niitä kiinni.

Parisuhteet ja avioliitot se lopulta tappaa jos kokee, että vika on aina jossain toisaalla.