”Halusin erota, enkä pariterapiaan”

Hyvä ”Kateellinen”.

Kerron tarinani: Itse petin, eli minulla oli sivusuhde, joka alkoi, kun avioliittoni tilanne tuli kestämättömäksi. Tämän suhteen paljastuttua eroprosessi lähti minun osaltani etenemään (henkisesti ensin), ja mies olisi halunnut kaikki terapiat ym. kevätjuhlaliikkeet.

Minä en, rakkaus oli loppunut, enkä ollut motivoitunut yrittämään yhteistä tulevaisuutta kohti miehen kanssa, joka oli muuttunut aivan vieraaksi ja henkisesti sekä jopa fyysisesti luotaantyöntäväksi. Lapsiakin on, eikä ole väkivaltaa tai päihteiden ongelmakäyttöä. Minä en vain voinut hengittää enää ja kuolin pystyyn.

Tein siis kaiken väärin erossani: petin, ja erosin ”helposta” syystä, eikä käyty terapioita eli käännetty kaikkia kiviä. Ja mitä sitten: oma elämäni tässä on kyseessä, huudelkoon muut mitä vaan.

Myöhemmin sivusuhde kehittyi niin, että tuo itsekin varattu mies jätti vaimonsa vuokseni ja nyt olemme olleet jo useita vuosia naimisissa. Eli väärin meni tämäkin, kysykää vaikka kommenttipalstalla.

Olen onnellisempi, me molemmat olemme, kuin olisin ikinä kuvitellut olevani. Sinullakin on oikeus onneen, ja muilla ei voi olla lupaa sitä estää, koska he eivät elä sinun elämääsi. Älä siis välitä muiden ajatuksista, tai siitä mitä tulee ehkä tapahtumaan.

Todennäköisesti tulee haasteita, mutta jos vertaat tilanteeseesi nyt, kummasta on vaikeampi selvitä?