”Hän ei uskalla erota, koska saisi kodinrikkojan leiman”

”Olisikin helppoa, jos tunteet ja järki toimisi yhdessä. Silloin asiat sekä päätökset voisivat ehkä olla yksinkertaisempia.

Vaan kun ei ole, ainakaan omassa elämässäni. Erosin pitkästä avioliitosta, jossa on lapsia. Tätä edelsi toisen osapuolen pitkä suhde toiseen henkilöön. Ex-puoliso lupaili kerta toisensa jälkeen jättävänsä tämän toisen, mutta hän oli kuitenkin tunteineen muualla.

Näin että hänellä ei ole hyvä olla kotona, mutta silti uskoin ja toivoin. Lopulta luovutin ja erosimme. Samoihin aikoihin tapasin sattumalta itse ihmisen, joka oli samanlaisessa elämäntilanteessa. Tapaaminen johti toiseen ja kolmanteen. Tapaamiset tiheentyivät, koska sain häneltä vertaistukea, iloa ja energiaa. Minä siis erosin, hän oli eroamassa.

Ajan kuluessa hän ei eronnutkaan, mutta ei myöskään pystynyt irrottautumaan minusta, tapaamiset jatkuvat edelleen. Luulen, että hän ei uskalla erota siitä syystä, että pohtii mitä muut ajattelevat. Hänelle olisi helpompi, jos hänen aviopuoliso tekisi päätöksen erosta, silloin hän ei olisi perheen- ja kodinrikkoja. Muiden silmissä tai ehkä omastakaan mielestä.

Meidän ihastuminen oli kuitenkin muuttunut rakkaudeksi. Olen itse yrittänyt ajatella järjellä ja lopettaa toistuvasti suhteen, mutta tunteet ovat voittaneet järjen. Tällainen tilanne ei ole kenenkään kannalta hyvä, tiedän kokemuksesta. Hän roikkuu onnettomalta tuntuvassa avioliitossa, minä roikun rakastuneena suhteessa tietäen ettei hän pysty tekemään eropäätöstä ja hänen puolisonsa roikkuu suhteessa uskoen sekä toivoen.”