”Hän tekee kaikkensa ja enemmänkin sabotoidakseen edes pienen palasen elämäämme”

Elämme uusperhearkea. Uudella puolisolla on taustalla riitaisa ja ruma avioero. Asumme samalla paikkakunnalla sekä melko lähellä toisiamme kaikki osapuolet.

Nykyisen puolisoni entisen puolison katkeruus paistaa läpi kaikessa mitä hän sanoo, tekee tai toimii, vaikka hän olikin aikanaan eroa haluava osapuoli ja se, jolla oli uusi kumppani jo valmiina.
Olen tullut ”tilanteeseen” täysin ulkopuolelta ja joutunut maalitauluksi ihan vain sen vuoksi, että entisen puolison täytyy päästä pönkittämään omaa egoaan ja paremmuuttaan.

Ihmissuhteet ovat omituisia, kuten myös parisuhteet ja avioliitot. Kaikki ovat omanlainen lukunsa haasteineen, velvollisuuksineen sekä taisteluineen niin parisuhteiden kuin koko perhedynamiikan osalta ja uusperheet värittävät kirjoa vielä moninaisemmaksi. Minusta on hienoa, että ”perhe” ei tänäpäivänä tarkoita automaattisesti ydinperhettä, jossa vanhemmat ovat yhteisen asuntolainan, kahden lapsen ja kultaisennoutajan kanssa väkisin yhdessä ajaen maasturivolvoa perjantaisin prisman parkkihalliin. Perheen merkitys on moniulotteinen ja sen sisältö saa tänä päivänä olla myös sitä kaikkea. Maasturivolvolla tai ilman.

Kaiken uuden puolisoni entisen puolison aiheuttaman kuran ja pahanmielen vuoksi en vaihtaisi elämääni mihinkään. En päivääkään enkä hetkeäkään, vaikkei arki kaikessa moninaisuudessaan ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Niin sanotusti ”maku on mennyt” kaikilla osa puolilla aina hetkittäin, väsymyksen ja muun arkisten paineiden ohessa. Silti pelataan samalla puolella ja erimielisyydet sekä haasteet keskustellaan auki sitä mukaa, kun niitä syntyy.
Tässä kohtaa korostankin vuorovaikutuksen, yhdenvertaisuuden ja tasapuolisuuden nimeen parisuhteessa. Kaikki toimii, mikäli kaikki toimii.

Puolisoni entistä puolisoa hiertää maailmassa kaikkein eniten se, että olemme osaltamme saaneet uusperhearjen toimimaan saumattomasti. Lapset mukaan lukien. Lisäksi meillä on yhdessä hyvä olla kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Hän tekee kaikkensa ja enemmänkin sabotoidakseen edes pienen palasen elämäämme ja surullisinta siinä lienee se, ettei hän tule siinä onnistumaan.

Surullista on myös se, miten aikuiset ihmiset käyttäytyvät ja toimivat pahimmillaan paljon ikävämmällä tavalla kuin uhmaikäiset lapset. Lapset nimittäin luovuttavat lopulta tappion edessä paljon aikaisemmin kuin aikuiset ymmärtäessään seuraukset. Aikuiset eivät luovuta yhtä helposti, vaikka tietäisivät jo hävinneensä.

Tiedän, etten ole uusperheeni kanssa ainoa laatuaan ja meitä on paljon erilaisia kaikenmoisilla herkuilla. Tarinan tarkoitus ei ole kasvattaa katkeruutta tai sytyttää vastatulta toisille osapuolille, vaan enemminkin herättää pohtimaan omaa rooliamme parisuhteissa ja perheissä. Omaa toimintaamme sekä reagointia toisen puolen provosointiin tai epämukavaan saati epäasialliseen kohteluun.

Mitä sitten kukakin saa toisen mielen pahoittamisesta tai pienimuotoisen kaaoksen järjestämisestä, sitä en tiedä, sillä siihen en halua omalta osaltani lähteä. Suurimmaksi pahanmielen aiheuttajaksi kaikessa kiteydyn siihen, että aikuisten erimielisyyksistä sekä surullisen kuuluisasta katkeruudesta ja kateudesta kärsivät eniten lapset. Voittajia ei näissä ikävä kyllä ole.

Uskon, että rakkaus lisääntyy rakatamalla, ei vähene eikä lopu, vaikka ihmissuhteet tai parisuhteet, tai perherakenteet erojen myötä muutuisivatkin. Uusperheet bonusvanhempineen parhaimmillaan rikastuttavat ja vahvistavat perheitä ja suhteita lasten sekä aikuisten välillä.

Rakkaus on maailmassa luultavasti kauneinta mitä tiedän ja sen vuoksi, sen takia ja siitä huolimatta jaksan ja tahdon, vaikka elämän tuomat tilanteet, polut ja reitit eivät aina olisi helpoimpia tai suorimpia kulkea.

Minä rakastan sinua puolisoni, tuli mitä tuli.