Havaintoja parisuhteesta

Olen rakastunut naimisissa olevaan mieheen

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Tämäkin minulle annettu tarina ansaitsee kaikesta huolimatta ja kaikesta tuomioista ja tuomitsemisesta huolimatta tulla kerrotuksi. Ensimmäisen kerran tämän julkaituani suuttumisen määrä oli huomattava. Itse ajattelen, että puhumattomuus on tämänkin aiheen osalta vahingollisempaa kuin puhuminen.

Toinen nainen:

”Olen rakastunut palavasti.

Jo ensitapaamisella tuntui, että mies on jotain aivan mieletöntä. Tunne oli ensi hetkestä lähtien molemminpuolista. Suurin haaveeni on, että meistä tulisi oikea rakkauspari.

Mies on naimisissa. Olen siis pahamaineinen ”toinen nainen”. En alussa tiennyt miehen olevan naimisissa, mutta epäilin sitä kyllä. Kun sain selville miehen olevan naimisissa, olin jo syvästi ihastunut. Silloin tällöin keskustelimme heidän suhteestaan ja kehoitin selvittämään asiat vaimon kanssa. Jos heillä kuitenkin vielä olisi mahdollista löytää yhteinen sävel.

Mies oli todennäköisesti omalta puoleltaan jo luovuttanut aikaa ennen kuin minä olin edes hänen elämään astunut. Huonolla suhteella ehkä perustelin itselleni sen, miksi uskalsin jäädä siihen, vaikka pelkäsin koko ajan saavani näpeilleni. Jos olenkin vain hetkellistä iloa tylsään avioarkeen. Koetin vakuuttaa itselleni, etten tee väärin, koska minähän se sinkku olen.

Tutustumistapamme takia kumpikaan ei syöksynyt heti tunteita päin. Tutustuminen alkoi varovaisesti kuin heikkoa jäätä tunnustellen.  Ajan kanssa tunteet ja vetovoima kävivät niin suuriksi, että annettiin periksi. Ensimmäinen suudelma ja halaus oli jotain aivan maagista. Toisen lähellä oli niin hyvä olla. Tuntui, että paikka oli juuri minulle tarkoitettu.

Samaan aikaan suuren onnen kanssa oli kauhea kipuilu. Pelkäsin, että menetän miehen ja olen avannut itseni turhaan, päästänyt toisen liian lähelle. Pelkäsin, ettei mies jätä vaimoaan, mitä myös minulle yritettiin vakuutella ulkopuolelta. ”Samanlainen petturisika se on kuin kaikki muutkin, kietonut sinut pikkusormen ympärille eikä se vaimoaan tule jättämään”.

Niin kuin moni ei jätäkään, koska eivät lopulta uskalla. Haluavat sekä kirsikan kakun päältä että koko kakun.

Olin yksin iltaisin valtavan mustasukkainen miettiessäni, kuinka minulle rakas ihminen menee nukkumaan jonkun toisen viereen. Tunsin syyllisyyttä teoistani ja tunteistani. Mietin, kuinka voin luottaa pettäjään ja pohdin sitä, onko muut ihmiset sittenkin oikeassa. Yksin ollessa velloin synkissä vesissä. Tunsin, että ansaitsen kaiken sen kivun ja tuskan.

Alusta asti sovimme, että olemme rehellisiä. Tärkeä asia, että olen jaksanut pysyä mukana ja miehen vierellä on se, että olen saanut olla raadollisen avoin ja kertoa kaiken, miltä minusta tuntuu. Kertaakaan mieheni ei vähätellyt tunteitani. Alusta asti olemme puhuneet kaikki tunteet läpi, jopa ne kipeimmät. Luottamus meidän välillä on ollut suurta. Minun ei ole tarvinnut epäillä miehen tarkoitusperiä.

Mies oli jo kertaalleen jättämässä vaimonsa. Monien mutkien kautta näin ei käynyt ja minä päätin vetäytyä. En kestänyt ajatusta siitä, että olisin vain ”toinen nainen”. Jos liitosta lähteminen ei ollutkaan varmaa, en tahtonut, että miehen täytyy arpoa minun ja perheensä välillä. En halunnut olla perheenrikkoja ja syy eroon. Olimme kuukauden erossa. Se oli helvetin pitkä ja tyhjä kuukausi.

Sitten annettiin taas periksi. Viestittelyt alkoivat uudestaan ja tiedettiin molemmat, että me emme pysty, emmekä halua olla erossa. Päätin elää hetkessä, nauttia yhteisestä ajasta ja unohtaa kaiken muun. Unohtaa vaimon, unohtaa haaveet yhteisestä tulevaisuudesta. Ihastus oli kasvanut kaiken hässäkän keskellä rakkaudeksi ja varmuudeksi siitä, että mies on minulle Se.

Meidän vetovoima toisiamme kohtaan ei ole ikinä ollut pelkästään fyysistä. Se on ollut sielujen vetoa toisiaan kohti. Mieheni on tänä aikana kiemurrellut suurimpienkin muurieni ja pelkojeni läpi. Nähnyt silmillään perille asti ja korjannut sisältäni kaikki pienetkin rikkinäiset muruset. Täydellisellä hyväksymisellään saanut minutkin hyväksymään itseni ja uskomaan siihen, että minä, juuri tällaisena, olen jollekin hyvä, oikea ja riittävä. Tällä tunteella olen varmasti nämä myrskyt jaksanut.

Olen äärettömän onnellinen, että olen saanut kokea tämän. Olen saanut elämääni ihmisen, jonka kanssa tunnen enemmän kuin koskaan. Olen koko elämäni uskonut tosirakkauteen, joka on kuin saduissa. Uskonut, että kun se oikea kävelee vastaan, sen tietää. Nyt tiedän. Olen kiitollinen näistä tunteista ja tästä matkasta, vaikka se päättyisikin. Tiedän, että vie elämä meidät mihin suuntaan tahansa, tämä on se rakkaus, joka meidän sydämissä pysyy. Haluan kuitenkin, että mieheni on onnellinen. On hän sitä sitten minun kanssani tai jos hän löytää onnen vielä vaimonsa kanssa. En koskaan halua olla hänen onnensa edessä.

Pahimmalta tuntuu se, että olen löytänyt oikean ihmisen rinnalleni ja olen viimein aidosti rakastunut, enkä saa kertoa sitä kaikille. Kuinka mahtavaa olisi, kun voisin ottaa miestäni kädestä kiinni julkisesti ja suudella. Kuinka mahtavaa olisi jakaa tämä onni kaikkien meille tärkeiden ihmisten kanssa. Suurin osa sydämestäni uskoo ja luottaa siihen, että se kaikki on meillä vielä edessä. Sitten on se pieni osa, joka pelkää, että tämä ei olekaan totta.

Miltä tuntuu olla ”toinen nainen”?  En tiedä. Miehelleni olen ollut koko tämän ajan ensimmäinen . Ei hänen ole tarvinnut tehdä valintaa minun ja vaimonsa välillä. Hän on näyttänyt sanoin, teoin ja tuntein, että minä olen se, josta hän välittää. En ole ylpeä teoistani, mutta haluan uskoa, että näin oli tarkoitus käydä. Me löysimme toisemme muut osapuolet huomioon ottaen vain huonoon aikaan.

Päättyy tämä miten tahansa, en kadu mitään. Tekisin kaiken uudelleen. Jos rakkaus on asia, jota tässä maailmassa pitää väistellä, niin mitä kohti sitä sitten kulkea? Enemmän katuisin pelon vuoksi menetettyä mahdollisuutta.

Tiedän sen, että en voi loputtomiin odotella. Haluan silti uskoa viimeiseen lauseeseen.

Vielä tulee hetki, jolloin herään ihmiseni vierestä yhteisen loppuelämämme ensimmäiseen aamuun.”

Lue myös

X