Hänen arvonsa huomaa vasta sitten kun häntä ei enää ole

Valintoja.

Olisi hetki jossa kiittää ja sanoa rakkaalle ihmiselle kauniita asioita. Huomata hänet sanoillaan.

Jättää sanomatta.

Olisi hetki jolloin huomautella, kritisoida ja arvostella. Lytätä hänet sanoillaan.

Ei koskaan jätä sanomatta.

Ensimmäinen tapa pitää rakkautta yllä. Pidentää parisuhteiden pituuksia. Jälkimmäinen nakertaa rakkautta, kunnes lopulta sammuttaa sen kokonaan.

Silti aivan liian monessa parisuhteessa valitaan jälkimmäinen tapa. Sen jälkeen ihmetellään, että miksi tuo toinen voi niin huonosti. Miksi hän haluaa lähteä. Ero tulee ihan puskista.

Voiko kauniimpaa olla kuin vierellä kulkeva ja rakastava ihminen. Tuleeko sitä elettyä siinä loputtomassa harhassa, että kaikki on pysyvää ja itsestäänselvää. Ihminen on kuin vesi joka tulee kraanasta. Arvon huomaa vasta sitten, kun häntä ei enää ole.

Joten. Mitäpä jos valitsisit ensimmäisen tavan.