Harva meistä on uskollinen
Uskollisuus.
Se on yleinen niistä ulkoa opituista termeistä, jonka jokaisen kuuluu sanoa, kun kysytään, että mikä on parisuhteessa ja puolisossa tärkeää. Kahdeksan kymmenestä vastaa, että uskollisuus ja suurin osa tulee samalla valehdelleeksi. Kaksi kymmenestä ei vastaa kyseistä termiä, koska he tietävät, että mitä termi tarkoittaa oikeasti.
Se on selvää, että miellämme uskollisuuden tarkoittamaan seksiä. Puolisolleen uskollinen ihminen ei tule harrastaneeksi seksiä kenenkään muun kuin oman puolisonsa kanssa. Ellei sitten muuta ole sovittu, mutta se on asia erikseen. Uskollisuus on lupaus omistautua seksuaalisesti vain yhdelle ihmiselle, puolisolleen.
Uskollisuus tarkoittaa kuitenkin jotain hyvin paljon enemmän.
Meille on opetettu, että parisuhteen ulkopuolinen seksi on suorastaan saatanasta. Pahempaa ei kumppanilleen voi tehdä. Tulen ennemmin vaikka hakatuksi kuin petetyksi, kertoi eräs nainen sosiaalisen median kommenttiketjussa, joka koski pettämistä. Siinä keskustelussa pettäjille jaettiin jo kuolemantuomioita. Ketjussa oli selvästi petetyksi tulleita ihmisiä, jotka aikovat kantaa taakkaansa koko loppuelämänsä ja sen varjolla tuomitsevat kaikki pettäjät alimpaan helvettiin.
Mennään termiin uskollisuus.
Uskollisuus puolisoa kohtaan on puhtaimmillaan sitä, että pitää lupauksensa rakastaa, huomioida, koskettaa, arvostaa ja pitää iholla. Uskollisuus on vapauden antamista puolisolle olla oma itsensä ja se on puolison pitämistä tärkeänä ja rakkaana ihmisenä. Uskollinen ihminen ei yritä muuttaa toista, se ei vittuile toiselle koko ajan ja puhuu puolisostaan kunnioittavaan sävyyn silloinkin, kun puoliso ei ole toiminut viimeisen päälle koko ajan oikein.
Uskollinen ihminen antaa puolisolleen tilaa ja vapauden. Uskollinen ihminen rakastaa silloinkin, kun rakkaus ei ole edes ansaittua. Uskollinen ihminen hyväksyy puolison tekemät virheet ja antaa anteeksi. Uskollinen ihminen osaa myös pyytää anteeksi. Uskollinen ihminen ei jatkuvasti vaadi enemmän, pyydä enemmän. Uskollinen ihminen ei lakkaa koskettamasta, suutelemasta eikä uskollinen ihminen lopeta yksipuolisesti seksin harrastamista. Uskollinen ihminen rakastaa puolisoaan eikä ota häntä vain tavaksi ja itsestäänselvyytenä.
Kuten huomaatte, harva meistä on aina ollut uskollinen.
Silti suurimmalle osalle ihmisistä uskollinen ihminen on vain ihminen, joka tulee harrastaneeksi seksiä vain puolisonsa kanssa. Jos suhde on seksittömässä tilassa, niin uskollinen ihminen on ihminen, joka ei sen jälkeen harrasta seksiä kenenkään kanssa.
Minulle kirjoitti nainen, joka sanoi olleensa uskoton ja kokevansa siitä suurta syyllisyyttä. Hän oli herkkänä hetkenä suudellut parisuhteensa ulkopuolista ihmistä ja tuntenut siitä jopa suurta mielihyvää, halua. Se sai hänet tuntemaan olonsa syylliseksi ja uskottomaksi.
Jota hän ei tietenkään ole.
Hän oli jo pitkään ollut suhteessa yksin. Ilman kosketuksia, ilman kauniita sanoja ja ilman seksiä. Ennen kaikkea, ilman tunnetta siitä, että joku katsoo häntä haluavasti ja rakastavasti. Silti kaiken tämän jälkeen hän tunsi olevansa se suurin syyllinen, koska ajautui suutelemaan toista ihmistä. Hän oli uskoton ja kotona oleva puoliso, joka oli lakannut tekemästä kaikkea sitä, mitä parisuhteessa kuuluu tehdä, oli sitten se uskollinen.
Vaikka asia on juuri päinvastoin. Kotona hänellä odotti uskoton puoliso, joka ei enää huomioinut naista ollenkaan ja nainen itse oli enemmän uskollinen, koska oli suostunut odottamaan aivan liian pitkän ajan saamatta edes yhtä pientä suudelmaa huulilleen. Sitten hän heikkona hetkenä suuteli toista.
Se ei tee hänestä uskotonta, vaan kosketusta kaipaavan ihmisen.
Tähän kohtaan tarinaa tulee kahdeksan kymmenestä ihmisestä sanomaan, että ensin pitäisi lopettaa toimimaton suhde ennen kuin lähtee suutelemaan vieraisiin pöytiin. Tähän kohtaan kaksi kymmenestä ihmisestä sanoo, että se on vain turhaa moralistista jumaluutta, koska elämä ei koskaan ole niin yksinkertaista, ei edes heille, jotka moraalisormeaan heiluttavat.
Sitä paitsi, puhuttaessa seksuaalisesta uskollisuudesta ja uskottomuudesta, niin tämän 44 -vuoden elämänkokemuksella on tullut aivan liian monta kertaa todistettua hyvinkin läheltä, että siinä joukossa ihmisiä, jotka pettämisen suurimmalla äänellä tuomitsevat, petetään kaikkein eniten. Kuka minkäkin syyn vuoksi. Ei ole se minun asiani tietää.
Niin se menee, kuten keskustelupalstalla oleva nainen kirjoitti, että on ihmisiä, joille hakatuksi tuleminen on suotavampaa kuin petetyksi tuleminen. Se on kamala ajatus. Se kertoo jotain niin karua kieltä parisuhteista, että aiheesta pitää kirjoittaa useampikin teksti.
Se tulee siitä ajatuksesta, että on jotenkin vähemmän syyllistä olla ottamatta puolisoaan vuosikausia huomioon, pitää häntä itsestäänselvyytenä ja vain yhteisten lasten toisena vanhempana, olla koskettamatta, arvostamatta ja rakastamatta kuin se, että kaiken sen huomioimattomuuden jälkeen ja johdosta tulee suudelleeksi vierasta ihmistä. Eihän tässä kuviossa syyllinen ja uskoton ole hän, joka suutelee vierasta ihmistä vaan hän, joka on lakannut rakastamasta ja huomaamatta.
Niinhän se ei yleisessä mielipiteessä ole, koska uskollisuus mielletään seksin kautta ja uskollisuus on yksi tärkeimmistä parisuhteen ja puolison piirteistä ja osatekijöistä.
Niin kuin se onkin, mutta seksin kanssa sillä asialla ei ole juurikaan mitään tekemistä.
Siksi moni uskolliseksi itsensä mieltävä on kaikkea muuta kuin uskollinen. Hän on rakkaudessa uskoton puolisolleen ja se on minun mielestäni sitä pahinta uskottomuutta ja sitä uskottomuutta on aivan liian monessa parisuhteessa.
Kommentit
Kun on tasapainoinen, terve, rakastava ja intohimoinen suhde ei uskottomuutta omalla tai puolison kohdalla tarvitse miettiä. Ei minkäänlaista uskottomuutta. Kun on hyvä olla toisen kanssa, elämäänsä elää niin onnellisena ettei moisille ajatuksille yksinkertaisesti ole sijaa. Olen niin onnellinen mieheni kanssa ja teoin sekä sanoin näytämme sen joka päivä.
Kommentit
Eron jälkeen olen kohdannut sellaisen maailman mitä en olisi halunnut kohdata. Maailman missä tuntuu ettei kukaan kunnioita toista ihmistä, missä kukaan ei arvosta toista, pitää toista itsestään selvyytenä ja toisen selän takana on lupa touhuta mitä valheellisimmalla tavalla mitä ikinä vain voisi kuvitella. Parisuhteet voi pahoin, ihmiset voivat pahoin ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Mutta ei uskalleta kohdata toista, sanoa omia toiveita, omia ajatuksia eikä kuunnella vilpittömästi sitä toista. Hyvyys on kadonnut, lempeys on kadonnut, toisen hyväksyminen sellaisena kun toinen on tuntuu olevan sula mahdottomuus.
Tämän vuoksi en usko enää parisuhteeseen. En etsi kumppania itselleni enää. En halua enää kohdata näitä ihmissuhde koukeroita. Etsin vain yksin oloa ja riippumattomuutta muista ihmisistä. Haluan olla onnellinen.
Uskollisuus on yhdenlainen parisuhteen sääntö. Sitä että pidetään kiinni yhdessä sovituista isommista linjauksista jotka on usein aika ehdottomia ”ei tehdä koskaan” -tyyppisiä kieltoja. Uskollisuus ei juurikaan ota kantaa positiivisiin asioihin, koska säännöt ovat lähinnä poisrajaavia. Uskollisuus on käsitteenä yleistyyppinen linjaus ja vaikuttaa taustasopimuksena mutta ei puutu haluihin ja tarpeisiin arkisen toteutuksen tasolla. Niihin lupaudutaan sanoilla rakastaminen, arvostus ja kunnioitus.
Lupaamalla uskollisuutta luvataan fyysistä ja henkistä kieltäytymistä muista, eli yksinoikeutta. Sopimuksen tekijät määrittelevät näille rajat, mutta lähtökohtana on kulttuurisidonnainen ja biologinen normi johon sovitaan tarvittavat muutokset. Uskollisuus ei lupaa minkään toteutumista sen kanssa jolle uskollisuutta vannotaan. Sitä luvataan rakastamisen lupaamisella jossa luvataan huomioida toisen tarpeet.
Jostain syystä kulttuurinen normi hyväksyy täysin rakastamisen lupauksen rikkomisen mutta ei uskollisuuden normin rikkomista. Tälle on tietysti biologinen peruste joka ei koskaan poistu vaikka ihminen olisi miten ”kehittynyt”. Geenien säilymisen tarve on aina suurin. Mutta se lähtee jo kauemmaksi aiheesta.
Olemme aika tuore pari,vaikka olemme keski-ikäisiä. Mies on rekkakuski,joten tapaamisemme ja yhteinen aika sijoittuu lomiin ja viikonloppuihin. Alussa mies halusi läheisyyttä ja yhteistä tekemistä aika usein, seksiä kuitenkin harvemmin kuin minä ja kun muutamia kertoja kieltäytyi seksistä ja läheisyydestä, niin vetäydyin ja en enää tarjonnut itseäni. Läheisyyttä ja seksiä oli vain miehen ehdoilla. Hiljalleen kosketukset muuttuivat kahteen pikaiseen pusuun, kun mies tuli ja lähti töihin. Meidän yhteinen aika on sitä, että puolisoni kulkee ympäri taloa ja haukkuu, kuinka tekemätön olen ja lapseni ovat pohjasakkaa. Puoliso ryypännyt 3 vuotta aamusta yöhön kaiken meidän yhteisen ajan. Hän sotkee ja vain juo. Olen onneksi saanut järjestettyä niin, että olen mahdollisimman paljon töissä,kun hän on kotona. Kaipaan niitä aikoja,kun tapasimme ja sitä miestä,johon rakastuin. Kaikenlainen läheisyys on puuttunut suhteestamme, myös seksi, kahden vuoden aikana. Kaiken haluntunteen olen tappanut itsestäni. Mies vaan toteaa, että en halua häntä. Olen uskoton, koska en puhu hänen kanssaan ja en voi kunnioittaa häntä juomisen takia. Olen uskoton, kun en ole iholla,koska alkoholi haisee. Pettänyt en ole millään tavalla,en edes katso muita. Olen tappanut kaikenlaisia tunteita itsestäni parin vuoden aikana. nimim. Surusilmä
Mitä sinä tästä suhteesta saat? Lähde nyt, älä jää rakkaudettomaan suhteeseen.
Hei, toivottavasti sinun oikea nimesi ei ole tuossa kommentin alussa.
Minusta tämä aihe on tärkeä ja kipeä meidän kansakunnassamme.Minä en lainkaan allekirjoita kirjoittajan ajatusta oikeuttaa ulkopuoliset harha-askeleet. Ensinnäkin aloitan siitä ”kylmyydestä”. Tunnistan sukulaisissa ja suomalaisissa naisissa sen lähtökohtaisen kylmyyden, joillakin on vetäytyneisyys ja pidättäytyneisyys jo saatuna äidinmaidosta. Siihenkin voi olla syynsä.Hyvin pätevätkin. Mehän toistamme vanhempiemme tapoja.Vaikka yritämme luoda omiamme.Ne syyt, miksi esim.nainen pidättäytyy läheisyydestä ja seksistä, eivät välttämättä johdu tunteen katoamisesta, ne voi johtua pitkään vastakaiun saamattomuudesta, turhautuneisuudesta monien ongelmien takia, ilkeydestä. Itselläni on vakava sairaus, olen seksuaalinen ihminen, ja kun meille kasautuu ongelmia, niin arjessa kuin parisuhteessa, ihminen miettii myös selviytymistä. Sitä miten selviää eteenpäin. Jos toinen tietoisesti ei halua pelisääntöjä suunnitella, koska omat toimivat itselle, usein se on se nainen joka jyrätään. Valitettavasti. Ja minä en ole heikko suustani, enkä luonteeltani. Nainen on aina se suhteenkoossapitäjä numero Uno. Risujen keräilijä. Keräilijäkansaa, kuten myös itsensäkin kokoonkerääjä. Ja sen surkuhupaisan miehen
.Minä kuulun niihin aikansa seuraajiin, jotka ovat vanhanliiton ihmisiä. Ikinä vaimoa ei jätetä, ei ikinä lapsen kanssa yksin. Avioliitto on pitkä tie. Ei viikon kestävä leikki. Väkivalta on asia jota kenenkään ei tule sietää, mutta ihmiset , jos te pidätte avioliittoa tai liittoa johon vielä liitetään muita ihmisiä jonain piknikkinä, niin kannattaisiko vain aloittaessa seurustelun, ilmoittaa, että olen vielä keskenkasvuinen aikuinen, haluan seurustella vain casualisti? Koska totuus on, suomalainen eroaa, kun ihminen ja ongelmat tulevat liian lähelle
.
1. Missä kohtaa olen kirjoittajana oikeuttanut tässä tekstissä harha-askeleet? Ymmärtäminen on eri asia kuin oikeutus. 2. Tulet itse oikeuttaneeksi toisen osapuolen kylmyyden, koska se johtuu siitä, mitä he ovat äidinmaidossa saaneet. Kyllä, mutta ihminen voi rikkoa sukuolvien välisen tuhoavan ketjun ja käyttäytyä halutessaan toisin. Aivan sampin voidaan selittää suomalaisten miesten väkivalta läheisiään kohtaan. Olemme tutkitusti Euroopan kakkossijalla vaimojemme hakkaamisessa. Se on tullut myös historiasta ja jatkuu jos sukupolvien välistä ketjua ei katkaise. Voidaan myös oikeuttaa väkivalta sillä, että meillä on historamme. Minusta ei voida, koska ihminen voi muuttua jos ihminen haluaa muuttua.” Avioliitto on pitkä tie. Ei viikon kestävä leikki , jos te pidätte avioliittoa tai liittoa johon vielä liitetään muita ihmisiä jonain piknikkinä, niin kannattaisiko vain aloittaessa seurustelun, ilmoittaa, että olen vielä keskenkasvuinen aikuinen, haluan seurustella vain casualisti?” 3. Todella ylimielinen kommentti. Sinun avioliittosi saa olla tuollainen, mutta älä pidä sitä ainoana oikeana totuutena ja avioliittona, koska sinulla ei ole ehkä valtuuksia toimia avioliittojumalana. Parisuhteet ja avioliitot muuttuvat ajan myötä. Se mikä oli avioliittokäsitys 70-luvulla, ei ole sitä enää tänään. Paitsi vanhan liiton ihmisillä, kuten sinä. Se on hienoa, pidä sinä kiinni siitä, mikä sinulle on tärkeää, mutta älä asetu muiden yläpuolelle kertomalla, mikä on oikea tapa olla avioliitossa ja mikä ei. Koska kaikki ovat yhtä oikeita.
Halusin lisätä vielä äskeiseen, että se läheisyys on aika monisäikeinen juttu. Siinä olen samaa mieltä että se ei ole vain se seksi. Ja se miten saa vastakaikua, aina, on se dialogitilanne. Mutta, huvitun siitä, kuinka minunkaan sanomaa ei nyt tässä ymmärretä, mutta hyväksyn sen. Yritin valottaa, että ne syyt, miksi ihminen käpertyy, ja jos ei osaa avata itseään, eikä valottaa samalla kielellä niitä toiselle, se voi olla hirmu vaikeaa. Minä yritän vain sanoa, että jos suhde on taisteleminen arvoinen, itsellesi ja sille toiselle, kannattaa taistella. Ja oma pointtini oli, että vihaan sitä ajattelua nykysuomessa, missä asiat vain lähti tapahtumaan….ei ne lähde. Kun ei anna tilanteelle mahdollisuutta. Siitä oli casuaalissa osin kysymys.Ja kyllä, minulle on sama miltä feodaaliselta tai ristipistoajalta mun käsitykset kuulostaa tämän somemaailman aikana, jossa tärkeintä on, se pelkkä itse. Eli, jos ihminen haluaa vakavoitua, hänellä pitää olla vastuu myös omissa touhuissaan. Ja väkivallasta oli turhaa puhua, kun itsekkin sanoin, että se on huonoin asia jäädä.
Kiitos kirjoituksesta!
Juuri näin! Henkinen hylkääminen ja koskemattomuus tappaa. Toisen on pakko lähteä sellaisesta pois, vaikka sattuu.
Kun on tasapainoinen, terve, rakastava ja intohimoinen suhde ei uskottomuutta omalla tai puolison kohdalla tarvitse miettiä. Ei minkäänlaista uskottomuutta. Kun on hyvä olla toisen kanssa, elämäänsä elää niin onnellisena ettei moisille ajatuksille yksinkertaisesti ole sijaa. Olen niin onnellinen mieheni kanssa ja teoin sekä sanoin näytämme sen joka päivä.