”Heitä energiasyöpöt ihmiset elämästäsi helvettiin!”

”Laumasi voit valita, sukua et, suvun kanssa, eikä kenenkään muunkaan energiasyöpön tai epäystävällisen, ilkeän ihmisen kanssa ei ole pakko olla. Tai no ehkä työelämässä on pakko sietää, jos työpaikan vaihto on mahdotonta, mutta kyllä siinäkin työnilo ja työteho laskee kuin lehmänhäntä ja sen myötä elämänilo.

Mä en ole tavannut perhettäni ja suurinta osaa sukuani yli 13 vuoteen ja voi miten helppo on ollut hengittää ja elää oman lauman, puolison ja kuuden lapsen kanssa juuri sellaista elämää, joka on meidän.

En jaksanut enää loputonta halveksuntaa ja ilkeyttä, mutta eniten uuvutti ja suretti hylkääminen kerta toisensa jälkeen.

Nyt pystyn jopa nauramaan sille miten en pahemmin olisi voinut loukata ajamalla pääni kaljuksi, värjäämällä tukan siniseksi, pukeutumalla minihameeseen, ottamalla tatuoinnin, lopettamalla koulun, eroamalla vaikeasta suhteesta, olemalla liian lihava, eikun liian laiha (eli missä logiikka?) jne jne.

Surullista on, että erossa äitiin, menetin siskot ja isän, mutta he sen valinnan tekivät.
Enkä mä sitäkään oikeastaan aidosti taida surra.

Vasta viime vuosina olen oppinut vetämään rajoja kaikissa ihmissuhteissani niin, etten hyväksy enää ylikävelyä, hyväksikäyttöä, alentamista.

Timantit ovat jääneet elämääni ja elämä on hyvää.

Toivon, että osaan edes osin katkaista ylisukupolviset huonot käytösmallit ja omani saavat paremman pohjan kuin mitä itse sain.

Olen hyvin ylpeä lapsistani, jotka ovat rohkeampia, itsellisempiä ja tasapainoisempia kuin minä ikinä.
Voiko äidin tai isän sydäntä enempää lämmittää, kun lapsi sanoo, että ihana elää perheessä, jossa ei tarvitse edes tulla ulos kaapista.”