Helpompi olla hiljaa

Keskusteleminen on vaikea taito. Meitä suomalaisia ja varsinkin miehiä syyllistetään usein puhumattomuudesta. Eikä siinä mitään, saa syyllistääkin. Puhumattomuus on kaatanut monta parisuhdetta. Uskon ajatukseen, että jos tuntee olevansa oikeutettu puhumaan, niin ihminen puhuu. Vaikeista asioista avautuminen tarvitsee ympärilleen vastaanottavaisen tilan. Vika ei ole aina siinä hiljaisuuteen hävinneessä, vaan joskus myös vastaanottajassa.

Sain silmiä avaavan viestin mieheltä, jota vitutti ainainen yleistäminen miesten puhumattomuudesta. Hän kertoi törmänneensä jo eroon päättyneessä avioliitossaan syvään vähättelyyn miltei kaikkea sanomaansa kohtaan. Hän antoi esimerkin. Kertoessaan vaimolleen olevansa uupunut, vaimo kyseenalaisti sen, koska hänen mielestään mies ei voinut olla uupunut.

Se, että mies ylipäätään uskalsi kertoa asiasta vaimolleen, oli jo pitkän harkinnan tulosta. Mies kertoo olevansa juurikin sellaisen kasvatuksen tuotetta, että turhasta ei narista ja seinän läpi mennään, vaikka väkisin. Hän astui oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja kokemus oli, että ei olisi kannattanut.

Pahinta tapauksessa ei ollut se, että puoliso ei millään tasolla halunnut ymmärtää miestään eikä halunnut osoittaa empatiaa, vaan epäili miestä hänen tuntemuksistaan. Pahinta oli se, että eräissä illanistujaisissa puoliso oli muiden seurassa alkanut naureskellen puhua miehensä ”muka uupumuksesta”. Vitsaillut seurueelle, että uupuuko teidänkin miehet sohvalla istumisesta? Myöhemmin mies vasta ymmärsi olevansa henkisen väkivallan ja tuhoavan käytöksen uhri.

Tiedättekö mitä tapahtuu, jos avautuessaan toiselle ihmiselle huomaa tulevansa lähinnä loukatuksi tai ainakin vähätellyksi kerta toisensa jälkeen? Ihminen lakkaa puhumasta, koska sillä tavalla pääsee helpommalla. Ihminen lakkaa sanomasta asioita, jos vastaanotto on kerta toisensa jälkeen jyrkkää ja kritisoivaa. Se ei ole otollinen maaperä avautumisille, varsinkaan ihmisten kohdalla, joille se ei ole luontaisesti helppoa.

Ennen kuin alkaa sättiä puolisoon puhumattomuudesta, olisi hyvä kysyä itseltään, että osaanko minä ottaa hänen puheensa vastaan? Onko minussa jotain sellaista, että puolisoni ei uskalla avautua minulle? Mikä on minun osuuteni tässä kaikessa?

Ihminen avautuu helpommin tilassa, jossa hän kokee olevansa turvassa.