Herkät miehet puhuvat

Mies avautuu herkkyydestään:

”Kirjoittaja olisi voinut olla minä. Olen saanut osakseni arvostelua ja vähättelyä herkkyyteni vuoksi. Aiemmin olen yrittänyt peittää sitä ja rakentanut suojapanssaria, mutta ei siitä mitään tullut. Ryyppäsin pahaan oloon, kun en uskaltanut näyttää sitä. Olen opetellut hyväksymään sen osan itsestäni, mutta savotta on vielä kesken”.

Toinen mies avautuu herkkyydestään:

”Nyt on pakko kirjoittaa, tämä kirjoitus osuu niin että kolahtaa. Vasta viime vuosina olen tajunnut kuinka herkkä ihminen olen sisältä ja voisin pohdintojeni kautta sanoa, että emotionaalisesti erityisherkkä. Mutta toisin kuin voisi ajatella, en ole piiloutunut asian suhteen, enkä ole hukuttanut päihteillä niitä kertoja kun olen ollut ylivirittynyt. Suorastaan olen elementissäni kun puhutaan tunteista, syvällisistä asioista, sielusta, sydämestä, mielestä.

Mutta kääntöpuolena voin uida pitkiäkin aikoja syvissä vesissä ennen kuin huomaan että pinnalle on tultava. Olin nuorena todella ujo ja arka ja muistan kuin alakoulun opettaja minua laittoi kaikkiin mahdollisiin joulu-että kevätjuhlaesityksiin, jota jännitin ja pelkäsin tosi paljon. Ja kyllä esiintyessä tuli hyvä olo, sen muistan vaikka jännitti ihan mielettömästi. Ja kunniaa on annettava muillekin kasvattajille, omille vanhemmille sekä muille kasvattajille joita elämässäni oli. Sen verran taustoitan, että olin hyvä urheilemaan nuorena, nykyään kuntoilen ja olen aina ollut hyvässä kunnossa, miten sen mittaakin. Ja urheileminen sosialisoi ja sai ujon lapsen vähemmän ujoksi. Näin jälkeenpäin tajuan, että kokemusteni avulla en ole aikuisiällä enää ujo ja asia on kääntynyt jonkinlaiseksi ulospäinsuuntautuneisuudeksi.

No asiaan. Aikuisiällä olen huomannut herkkyyden haastavaksi tekijäksi parisuhteissa. En tiedä liittyykö siihen mikä on vuosikymmeniä ollut miehen malli ja naisilla omansa. Tunnistan tunnetiloja ja taidan myös imaista niitä itseeni. En pelkää itkeä ja itkenkin kun koskettava tunnemuisto tulee elokuvaa tai keskustelua käydessä. Ja itseasiassa salaa olen ollut ylpeä siitä, että en ole kyynistynyt tai kovettunut vaikka kovia olen kokenutkin. Pieni sivuheitto, aina on säilynyt usko tosirakkauteen, arvostavaan ja kunnioittavaan parisuhteeseen.

Jotenkin herkkyys voi tuntua toisesta ahdistavalta. Se kun toivotaan tai sanotaan, että olisi herkkä mies kuka kuuntelee ja osaa huomioida, sekä näyttää tunteensa, voi kääntyä käytännössä itseään vastaan ja herättää ajatuksia esimerkiksi läheisriippuvuudesta, takertuvuudesta, oman tilan lisääntyvästä tarpeesta tms. Myös tällainen ajatus herää näihin liittyen, että voiko olla joillakin niin, että tunteita voi näyttää, mutta rajatusti ja kontrolloidusti ja se että avoimesti (lapset ja siis ympäristö huomioiden) ilmaisee tunteitaan sanallisesti tai fyysisesti juuri sillä hetkellä kun tunne tulee, niin voi olla että ei saa vastakaikua. Toki perhe-elämässä asioille on omat aikansa, mutta pienet kosketukset, kosketukset josta tuntee toisen arvostuksen ja sen että välittää, tuntuu minusta erityisen hyvältä ja tärkeältä niin kuin katse jossa on kunnioitusta.

Toki nämä on ansaittava puolisolta. Olen lisäksi huomannut, että tunneälykkäitä naisia on vähemmän kuin olen ajatellut, toki otanta on suhteellisen pieni. Ja sitten vielä vaikka tunneälyä olisi, niin kuinka sitä käytetään arjessa.. Herkkyyden vastaanottamisessa voi olla vaikeuksia kun on menneisyyden traumoja mitkä lisäävät pelkoa ja epävarmuutta. Vaikka koen että psykoterapia on erinomainen asia kehittää ja kasvattaa sisäistä puoltaan, hoitaa sisäisiä traumoja, niin elämällä vastaanottavaisen ihmisen kanssa asiat loksahtavat kohdalleen ja vuorovaikutus mahdollistaa täyttymyksellisen rakkauden. Vaikeatkin asiat on silloin helpompi työstää yhdessä.”

Sanovat, että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Ihmisten välinen vuorovaikutus on toistemme peili. Olen nyt saanut muutamia tarinoita ja kommentteja miehiltä joiden herkkyys on torpattu myös puolison osalta. Sen sijaan että ihmettelemme ääneen, että miksi mies ei puhu eikä pussaa, voisimme kysyä, että miksi se on joskus niin? Niin kauan kuin yksikin ihminen jaksaa toistaa mantraa, että mies on peruskallio joka ei koskaan murru, meillä on syytä kääntää syyttävä sormi itseemme päin ja kysyä pelikuvalta, että annanko minä miehen olla herkkä, hauras ja haavoittuva?