”Kuunnelkaamme siis toisiamme tuomitsematta. Jonain päivänä voimme kokea itsekin jotain kummaa.”

Tämän on todennut sunnuntain vastaisena yönä menehtynyt toimittaja Perttu Häkkinen. Lause on mielestäni humaanina tunnetun ihmisen yksi kauneimmista lauseista. Ihmisen kuunteleminen ei ole ihan helppo asia toteutettavaksi. Kuinka usein sitä tulee omassa parisuhteessakin jättäneeksi kuulematta. Tärkeämpää on tuoda oma kantansa esiin ja pitää sitä oikeampana. Puolustaa mielipidettään mielummin vaikka riitelemällä kuin yrittämällä ymmärtää toisen näkökulmaa.

Tulisikin hetki, jolloin kuuntelisi. Antaisi sanojalle tilaa ja aikaa kertoa asiansa ennen kuin suu vaahdossa väittää päälle tai huutaa vastaan. Ehkä sitä oppisi jotain siitä toisesta ja jopa itsestään, koska ehkä onkin niin, että emme tiedäkään aivan kaikkea. Parisuhde koostuu kahdesta itsenäisestä ihmisestä. Kahdesta ei tule koskaan yhtä, paitsi jos toinen taipuu toisen ihmisen tahtoon. Sen jälkeen parisuhde koostuu yhdestä itsenäisestä ihmisestä ja yhdestä, joka hiljalleen häivyttää oman persoonansa ja taipuu toisen tahtoon.

Jää kaikki oppimatta.

Mitä kummaa voimme sitten kokea? Ehkäpä toisten ihmisten kuunteleminen lopettaa halun tuomita. Koska kuuntelemalla tarkoin toista ihmistä tulee ehkä huomanneeksi, että kuuntelee yhden ihmisen sijaan hyvin monia muitakin ihmisiä samalla. Jopa itseään. Ehkäpä sitä tulee kuuntelemalla oppineeksi, että tuomitsemalla muita ihmisiä tulee tuominneeksi myös itsensä. Ehkäpä sitä tulee löytäneeksi tekopyhyyden itsestään ja lakkaa tuomitsemasta.

Me olemme kaikki ihmisiä, joilla on omat valomme ja varjomme. Meillä on omat tarinamme ja historiamme. Me olemme omanlaisia persoonia. Meillä on omat aatteemme ja filosofiamme. Meillä on oma tapamme elää ja me teemme omat ratkaisumme. Olin Pariisissa häämatkalla kauniin vaimoni kanssa. Metrossa vaunuumme nousi todennäköisesti asunnoton mies. Hän tuoksui kuukausien pesemättömyydeltä. Hänen viereensä ei mennyt kukaan istumaan. Kunnes vaunuun nousi nainen, joka istuutui hänen viereensä. Miehen kasvoille ilmestyi hetkellinen hymy. Hänen surullisista silmistään näkyi jotain kaunista. Tarina, joka olisi hyvä kuulla.

Uskon nimittäin ajatukseen, että pysähtymällä kuuntelemaan ymmärtäisimme tuomitsemisen sijaan. Perttu Häkkisen hienoin sanoin:

”Kuunnelkaamme siis toisiamme tuomitsematta. Jonain päivänä voimme kokea itsekin jotain kummaa.”

X