Huomaahan joku sinutkin?

Tänään alkaa arki. Keität kahvin, josta puoliso saa omansa. Teet hänestä sillä huomatun. Niin kuin parisuhteessa pitääkin tehdä.

Huomaahan joku sinutkin?

Lapsesi lähtee ehkä kouluun, päiväkotiin. Valmistat heille aamiaisen. Pidät huolen, että he saavat tarvitsevansa hoivan ja huomion.

Huomaahan joku sinutkin?

Sanot puolisollesi jotain kivaa ja kaunista. Teet aamusta helpon ja soljuvan. Annat ihmisillesi rakkauden.

Huomaahan joku sinutkin?

Kaiken tämän keskellä valmistaudut omaan lähtöösi. Sinulla on aikataulu ja määränpää, johon mennä? Annat pomollesi tai vastaavalle panoksesi.

Huomaahan joku sinutkin?

Lähtiessäsi annat puolisollesi halauksen ja suudelman poskelle. Sinä annat ja puolisosi saa.

Huomaahan joku sinutkin?

Bussissa ajattelet, että sinä olit hän, joka keitti kahvin, sinä olit hän, joka antoi lapsille tarvittavan, sinä olit hän, joka antoi halauksen ja suudelman.

Sinä jäit ilman, niin kuin aina ennenkin.

Huomasiko läheisesi vain tekemäsi asiat vai huomasiko he sinut? Oletko tehnyt tästä kaikesta itsestään selvää? Kaikki olettavat, että sinä olet hän, joka antaa ja muut niitä, jotka saavat.

Huomataanko sinut vain tekojesi kautta?

Kokeilisi seuraavana aamuna jättää kahvin keittämättä, jättää lapsille tarvittavat antamatta, olla antamatta lähtiessään halausta ja suudelmaa poskelle.

Jäisikö kahvi keittämättä kokonaan? Jäisivätkö lapset vaille tarvitsemaansa? Lähdettäisiinkö päivään ilman kosketusta? Huomattaisiinko minut peremmin, kun irrottautuisin roolistani? Roolista, jossa minä olen tottunut antamaan ja toiset saamaan.

En minä voi tästä toisia syyttää. Itse olen roolini ottanut. Itse olen tehnyt itsestäni tarpeellisen antamalla ja näkymättömän saamaan itse takasisin. Toisennanko vanhempieni rooleja? Olenko minä vain uusi versio äidistäni, joka teki kaikkien eteen kaiken ja jätti itsensä saamatta mitään?

En halua olla sellainen, haluan olla saajan paikalla.

Huomenna en keitä enää kahvia. Sanon puolisolleni, että tänä vuonna on hänen vuoronsa.

Minä haluan tulla huomatuksi ihmisenä, enkä mahdollistajana.

Haluan saada.

On minun vuoroni saada. Ensimmäisen kerran elämässäni.

Sinä lukija siellä, onko tämä sinun tämän vuotesi tarina? Kannustan voimakkaasti siihen, sillä tämä elämä on myös sinua varten.

Ota se!

Ota minut!