Havaintoja parisuhteesta

Huora

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Minulle on parin kuukauden ajan tullut toivomuksia, että kirjoittaisin uudesta suhteestani ja ihmisestäni blogitekstejä. Siihen on ollut syynsä, etten ole kirjoittanut. Tänään vastaan toiveeseen ja kirjoitan tekstin hänestä. Paljastan yksityiskohtia, niin ei tarvitse ihmisten enää spekuloida. Vauva-lehden keskustelupalstalla (tästäkin) aiheesta on virinnyt jo keskusteluja.

Muutama päivä sitten rakkausihmiseni sai viestin Messengeriin, joka alkoi runollisesti sanoilla HUORAHUORAHUORA. Täytyy heti tähän alkuun tuottaa pettymys. Hän ei ole. Itse en ole ainakaan joutunut vielä seksistä maksamaan ja arvelen, että seksiä ei muillekaan ole myynnissä. Tosin meillähän on välissä 164 kilometriä ja lukuisia päiviä, jolloin emme näe toisiamme, niin asiasta ei tietenkään voi olla ihan satavarma.

Kommenttiketjussa arvellaan, että keskustelemme toisillemme siten kuin kirjoitan. Lyhyin. Lausein. Ja kielikuvin. Välimatkasta ja lapsista johtuen tapaamme harmillisen harvoin, joten keskustelemme enemmän puhelimessa kuin kasvotusten. Tai keskustelemme ja keskustelemme. Eräänkin kerran minulla oli hyvin isoja sanoja rakkaudesta sanottavana ja soitin. Hän ei vastannut, mutta laittoi toki viestin perään, että ei ehdi nyt puhua, kun hän lasten nukkuessa pelaa Tetristä. Myös keihäänheiton finaali ja jääkiekon MM-kisat ovat menneet rakkauspuhelujen edelle.

Tosin hän on sanonut, että livetilanteessa menen ykköseksi. Tämä on saatettu todeta, mutta toisaalta muistiini tulee heti muutama yö, jolloin olen huomannut keskustelevani tärkeistä aiheista vielä silloinkin, kun hän on jo nukahtanut. Saattaa olla, että toisinaan on käynyt niin, että hän on jopa nukahtanut kesken oman lauseensa. Vastaa siinä sitten.  Tai en minä nyt puhuisi yöstä. Tyttöystävälläni on tapana mennä nukkumaan siihen aikaan ( huom. klo 21! ), kun minä alan olla parhaimmillani. Onneksi hänen sängyn yläpuolella on kattoikkuna, josta näkee taivaan. On tällaiselle paatuneelle romantikolle elintärkeää saada romantiikkaa edes tähtitaivaasta öinä, jolloin lauseet ovat jääneet kesken.

Muutama lukijani on ääneen pohtinut, että miten voi olla mahdollista, että olen jättänyt kaiken vanhan taakseni vain sen vuoksi, että olen jäänyt jumiin häneen silmiinsä. Pienenä vihjeenä voisin mainita, että ne silmät nähtyänne tekin jättäisitte. Ne on nimittäin silmät, joihin aivan varmasti jää kiinni niin miehet kuin naisetkin. Kuten on tässä elämässä jäänytkin. Koen suurta onnellisuutta siitä, että saan säännöllisen epäsäännöllisesti jäädä niihin jumiin ja haluan jäädä loppuelämäkseni. Se on aika paljon sanottu tällaiselta Tuomas Enbusken polyamoriseksi nimeämältä parisuhdebloggarilta.

Eihän ne silmät tietenkään ihan ainoa syy ollut. Ensimmäisen kerran tavatessamme toki uppouduin niihin täysin, koska ne olivat kauneimmat silmät, mitkä olin koskaan elämässäni nähnyt. Silloin en vielä nähnyt hänen täydellistä pyllyään, joka oli piilotettu pitkän paidan alle. Se on ollut se toinen syy. Lopullinen niitti tähän kaikkeen oli, kun sain lahjan, joka oli paketoitu jalkapalloseura Liverpoolin lahjapaperiin. Sen jälkeen oli hyvin vaikea kieltäytyä yhtään mistään.

Keskustelupalstoilla on pohdittu, että minkälainen nainen lähtee tämänkaltaisen mulkun miehen matkaan. Voin minä sen teille kertoa. Sellainen nainen, jonka sielu on kauniimpi kuin keidenkään rakkautta arvostelevien sielut yhteensä. 

Kirjoitin aiemmin tänään päivityksen, jossa peräänkuulutin kauniita sanoja siitä rakastamastaan ihmisestä. Minä vastaan omaan toivomukseeni sanomalla, että sinä teet kauneudellasi minutkin kauniimmaksi. Kiitos.

Lue myös

X