Havaintoja parisuhteesta

Hyökkäävän bloggarin puheenvuoro

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Keskustelu on hieno harrastus ja ajanviete. Varsinkin siinä tapauksessa, kun keskustelijoina on osapuolet, jotka ovat kykeneväisiä keskusteluun ja kykyyn taas riittää se, että osaa perustella oman kantansa ja välttää keskustelun viemistä henkilökohtaisuuksiin.

Juuri tämän vuoksi keskustelu sosiaalisen median palstoilla on lähes mahdotonta. Jos suomalaista keskustelutasoa ja taitoa pitäisi arvioida sosiaalisen median perusteella, niin arvio olisi lohduton. Onneksi kyse on vain osatotuudesta ja oikeassa elämässä ihmiset osaavat keskustella paremmin. Huutajia ja solvaajia on toki live-elämässäkin jopa kansanedustulaitosta myöten, mutta se on asia erikseen. Silloin kyse on vain silkasta tyhmyydestä ja sivistymättömyydestä.

Olen muuttunut blogieni kommenttikentillä hyökkääväksi, sanovat muutamat lukijani. He eivät ole väärässä, sillä niin minä onkin ja syyt olen kertonut jo aiemmin, joten niihin ei tarvitse enää palata. Se, mitä en ole vielä isoon ääneen sanonut, tulkoon nyt sanotuksi.

Minulla on keskustelusääntöihin olemassa olettamus. Olettamus on, että jos keskustelija lähtee blogitekstin kommenttiketjuun esittämään näkökantansa, niin hän on lukenut tekstin ensin, koska eipä hän muuten voisi edes tietää, että mistä pitää edes keskustella. Blogitekstin sisällön ymmärtämiseksi ja sitä, mitä haluan tekstilläni sanoa ei nimittäin riitä se, että lukee vain otsikon ja Facebookiin jaetun pienen johdanto-osion tekstistä. Se on sama kuin, että arvioisi koko elokuvan vain pelkän trailerin perustella tai kirjan, josta on lukenut vain takakannen saatesanat.

Minä en aiemmin juurikaan kommentoinut tekstejäni mitenkään kommenttikentillä, enkä vastannut ihmisten kommentteihin. Nyt minun pitää sitäkin tehdä, koska jokainen kommentti auttaa algoritmeja pitämään sivustoani näkyvillä. Tämä on havahduttanut minut siihen, että keskusteluketjuissa keskustellaan usein aivan jostain muusta kuin siitä, että mistä minä olen kirjoittanut. Tämä siksi, koska tekstiä ei ole luettu. Voin rehellisesti myöntää, että jos käyn itse keskusteluun ihmisen kanssa, joka ei edes tiedä kulloisenkin tekstin sisältöä, niin turhaudun. Turhaudun siksi, koska minun kanssani keskustelevan vasta-argumentit eivät perustu tekstini aiheeseen millään tavalla.

Tokihan ihminen saa kommentoida tekstejäkin, joita ei ole auki klikannut, mutta sitten pitää osata ottaa vastaan kirjoittajan aiheellinen turhautuminen, sillä toisinaan keskustelu menee ketjuissa niin pahasti ohi aiheen, että aivan kuin keskustelu kuuluisi johonkin toiselle sivustolle.

Otetaan esimerkki.

Jos kirjoitan lukijan lähettämän tekstin esimerkiksi siitä, että hän ei ole viiteen vuoteen harrastanut seksiä ja laitan sen sellaisenaan tekstini otsikoksi. Viimeistään kolmas kommentti on sävyltään sellainen, että halutaan sanoa, että ei seksi ole edes välttämätöntä parisuhteessa. Kyse ei olekaan siitä, vaan tekstini kertojaäänelle se on helvetin tärkeä asia suhteessa, jota hän ei saa. Siksi tekstin tärkein teema on se, että mitä asialle olisi syytä tehdä. Seuraavana tulee kommentti, että miksi nainen ei vain lähde tai että miksi ei voi harkita vapaata suhdetta? Tuohonkin kysymykseen olisi vastaus saatavilla, kun olisi klikannut tekstin auki ja lukenut sen.

Vaikka sahaankin tässä omaa oksaani, koska ihan jokainen kommentti, tulee ne sitten lukematta tai tekstin luettua, on blogilleni tärkeä tuon algoritmi asian vuoksi. Silti minä haluan vähän kyseenalaistaa sitä kulttuuria, että aiheesta lähdetään keskustelemaan ilman, että aiheeseen on edes tutustuttu. Se on yksi syy, että olen ketjuissa hyökkäävä, koska olen hämmentynyt ja turhautunut siitä, että olen keskustellut tovin jonkun kommentoijan kanssa ja lopulta hän tulee sanoneeksi, että eipä hän ole lukenut tekstiä ollenkaan.

Ihmiset usein sanovat, että heillä ei ole aikaa lukea tekstiä, mutta ihmettelen tuota ajan puutetta, sillä heillä saattaa olla aikaa kuitenkin kommentoida monellakin eri kommentilla.

Tämä teksti saattaa kuulostaa nillitykseltä, mutta kirjoitan tätä itseni ja monen muun julkisen kirjoittajan äänellä, sillä kirjoittaja kirjoittaa tekstejä siksi, että ihmiset lukevat niitä ja siksi, että kirjoitukset aiheuttaisivat keskusteluja. Keskusteluja kyllä syntyykin, mutta usein aivan ohi aiheen. Kyllä se kirjoittajaa saa turhauttaa ja aika ajoin tuo turhautuminen sitten näkyy omien kommenttien sävyssä, mutta voin kertoa, että aina kuitenkin suodatettuna siitä, että mitä pään sisällä myllertää.

Suosittelen tuota tapaa ihan kaikille.

Lue myös

X