Hyvää syntymäpäivää minulle!

Tänään on minun syntymäpäiväni.

Onnea!

Kiitos, kiitos! Ei olisi tarvinnut.

Sanovat, että ikä on numeroita. Sanoisivat sen sitten esimerkiksi aineenvaihdunnalle.

Tämä tuli aamuyöstä mieleeni, kun istuin tavanomaisella keski-ikäpissalla kesken yön. Maanittelin pissahätää ulos kuin vetelehtivää teiniä lounaalle, joka sitten viimein saapuu päivällisaikaan.

Muistelin siinä pöntöllä pissaa odotellessani parinkymmenenvuoden takaista aineenvaihduntani. Oli kuin luotijuna. Jos esimerkiksi baarista lähti neljän aikaan aamuyöllä, niin vartin kotimatkalla ehti tulla krapula ja lähteä krapula. Kotona pystyikin sitten vaihtamaan bilevaatteet lenkkivaatteisiin ja lähteä samalla oven avauksella aamulenkille.

Mitä tapahtuu nyt. Aineenvaihdunta on luotijunan sijaan kuin Pendolino pakkasella. Ei saatana liiku mihinkään suuntaan. Jos pizzaperjantaina syö pizzan, jossa on ananasta, niin seuraavana torstaina hikoilee vielä ananasmehua. Puhumattakaan, että jos sortuu alkoholiin. Ei lähde krapula vartissa, vaan vasta kuolemalla.

Hikoilu onkin asia erikseen. Tein aiemmin sellaisen virheen, että tulin pukeneeksi taaperoikäistä lasta talvivaatteisiin niin, että olin ensin pukenut itseni ulkovaatteisiin. Siinä sen tunnin painimisen jälkeen oli aivan helvetillinen hiki ennen kuin ulos lopulta päästiin. Sitten hikisenä pakkaseen ja jo on kohta kropassa keuhkokuume, korona ja kuppa. Kaksikymmentävuotta sitten ei ollut kuin viimeinen ja sekin lähti aivastamalla. Nyt ymmärtää keuhkokuumeen ja koronan, mutta mistä ihmeestä kuppakin tähän hätään perille löysi.

Mitä muuta keski-ikäisyyteen tulee? Televisiosarjoissa ei tahdo pysyä enää mukana, koska leikkaukset ovat niin nopeita, että silmät ja sielu ei millään ehdi siihen vauhtiin. Mietitäänpä esimerkiksi sellaista päivittäissarjaa kuin puoli yhdeksän uutiset. Vittu, että vaihtuu nopeasti uutisesta toiseen ja konekivääriselostuksella. Onneksi iltapäivällä viiden aikaan tulee samat uutiset selkokielisinä. Katsokaapas vain teeveeoppaasta. Sinne on joka päivä kello viideksi merkitty ohjelma nimeltä selkokieliset uutiset. N-E  O-V-A-T  M-E-I-L-L-E  K-E-S-K-I-I-K-Ä-I-S-I-L-L-E.

Mukavaa täällä keski-iässä on olla. Sellainen turvallinen olO, kun tuntuu, että ei oikein enää osaa hävetä mitään eikä ole kiire minnekään. Se ei pelkästään ole hyvä asia, että ei osaa hävetä, koska se saattaa aiheuttaa kroonistuessaan sellaisen Danny-ilmiön, jossa yhdeksänkymppisenä kulkee jaloissaan nahkahousut ja käsivarressaan kaksikymppinen, enkä tässä tapauksessa tarkoita seteliä.

Tai kun huomaa laulavansa karaokebaarissa Aikuista naista ja kuvittelee sen olevan ihan helvetin hyvä vitsi.

Pienistä vaaratekijöistä huolimatta täällä on oikein hyvä. Vanheneminen on hauskaa. Olisihan se julmaa, jos niin ei olisi, sillä jokainen teistä on vanhentunut sinäkin aikana, kun on lukenut tätä joutavaa jaarittelua. Aivan, ehkä sinunkin mieleesi nousee kysymys, että kannattaisiko miettiä, että mihin sitä aikansa käyttää.

Minun pitää lopettaa, sillä kymmenen minuutin päästä alkaa selkokieliset uutiset ja viime viikon Nyyrikkikin on lukematta.

Huomenna ostan itselleni syntymäpäivälahjaksi nahkahousut.

Häpeämättä.