Ihanat miehet rannalla

Siellä he kävelivät rannalta kohti edessä kimaltelevaa järveä kuin eräässä vaatekaupan mainoksessa. Ylväinä kuin ei enää niin nuoret leijonat viidakon reunalla. Yhdellä parta hieman repsottaen. Toisella hiusraja kuin laskuveden aikaan ja kolmannella vatsa pienesti pullottaen kuin teinipojan etumus Elloksen kuvastoa selatessa.

Ihanat miehet rannalla.

Eivät he olleet niitä kuusipakkausvatsoja, joiden vitivalkoiset hampaat loistivat auringonsäteen osuessa niihin Hollywood-hymyn aikana. Niitä, joiden viimeisen päälle trimmatuissa kropissa kiertelivät tuhansien kiimaisten ihmisaikuisten ihailevat katseet.

Heitä ei ollut repäisty rannalle muotikatalogista, vaan suoraan elämästä. Siitä elämästä, jota he eivät täydellisesti olleet tähänkään asti eläneet, mutta epäonnistumisistaan huolimatta välittäneet vierellä kulkevista ihmisistä niin hyvin kuin suinkin vain osasivat.

Yhdellä heistä oli ehkä vaikea tunnustaa rakkauttaan sanoilla. Hänen suustaan ei millään tullut ulos tuo kaikkien lauseiden lause: minä rakastan sinua. Hän ihaili salaa kaikkia niitä miehiä, jotka kykenivät verbaalisiin rakkauden tunnustuksiin. Samalla hän koki alemmuutta ja pienuutta oman kykenemättömyyden vuoksi, koska olisi halunnut ilmaista kauniilla sanoilla rakkauttaan läheisiään kohtaan.

Toinen heistä koki ehkä alemmuutta saavutuksistansa. Hän ei ollut kovin koulutettu eikä osannut hienoissa ravintoloissa kaikkia koodeja. Eikä hän hienoisiin ravintoiloihin päässytkään. Hän olisi kovasti halunnut tarjota rakkaalleen erilaisia elämyksiä, mutta taloudellinen tilanne esti toteutuman. Hän ei voinut ihanalla treffi-illallisella Pariisin taivaan alla kertoa eleellään syvästä rakkaudestaan rakastettuaan kohtaan, vaikka yön pimeinä tunteina siitä haaveili.

Kolmas heistä saattoi kokea olevansa riittämätön. Hän ei kyennyt toimimaan vallitsevan mieskuvan mukaisesti. Hän ei kokenut olevansa riittävän vahva ollakseen perheelleen ja rakastetulleen ainainen tuki ja turva. Se viimeinen tukipilari, joka suojelisi kaikkia läheisiään maailman pahuutta ja uhkaa vastaan. Hän ei kyennyt voimallaan ja itsevarmuudellaan ilmaisemaan rakastetulleen sitä suunnatonta rakkautta, joka hänen sisällään leimusi.

Rannalta miehet lähtivät koteihinsa.

Yksi heistä näyttäen rakkauttaan sanojen sijaan teoilla. Toinen vieden Pariisin taivaan alla olevan ravintolan sijaan mielinoutoruokaa rakkaalleen yhdessä sohvalla nautittavaksi. Kolmas kosketellen rakastettuaan voiman sijaan pehmeillä sormenpäillään.

Jokainen omalla tavallaan kertovana, että minä rakastan sinua. Ehkä välillä aavistuksen kankealla tavalla, mutta sillä tavalla kuitenkin, että se tuli ilmaistuksi.

Nuo kolme eletyn elämän kasvattamaa kompleksista miesihmistä, jotka vajaavaisuuksiensa sisältäminä haluaa sitä samaa niin kuin kaikki meistä haluavat.

Rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Ihmisenä, ei ideaalikuvana ihmisestä.