Havaintoja parisuhteesta

Ihminen suorittaa myös hyvinvointinsa

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Helsingin Sanomien Juho Jokisen kirjoittamassa artikkelissa ”Liian hyvä elämä” sosiologian professori Suvi Salmenniemi sanoo, että hyvinvoinnin tavoittelussa on menty jo niin pitkälle, että hän puhuu hyvinvointiin sairastumisesta.

Monellako teistä on pitkin kehoa ympärillään mitä erilaisempia kehoa mittaavia mittareita? Osalla teistä on jopa yöllä jokin laite mittaamassa, että saatteko varmasti riittävää unta ja ennen kaikkea onko uni tarpeeksi laadukasta.

Tarina kertoo ihmisestä, joka aamulla herätessään alkoi analysoida kehostaan vuorokauden aikana mitattuja tuloksia. Ehtiäkseen tehdä tämän kaiken, hänen piti herätä aiemmin, jotta ehtisi suorittaa hyvinvointinsa ennen töihinlähtöänsä. Jos hän esimerkiksi huomasi saaneensa riittämättömän laadusta unta, hän kirjasi itselleen tavoitteen seuraavana yönä saada parempaa unta.

Uni siirrettynä exel-taulukkoon. Kuinka se muka voisikaan vähentää ihmisen hyvinvointia, että unikin on suoritettava tavoite?

Huomasin ennen korona-aikaa matkailmoituksen, jossa lähikunnassa järjestettäisiin hiljaisuuden retriitti. Kyseinen retriitti pitäisi sisällään viikonlopun ilman puhelinta ja ilman mitään ylimääräisiä laitteita. Retriitti maksoi useita satoja euroja ja aiemmat tapahtumat olivat olleet loppuunmyytyjä.

Olemme siis olleet ajassa, jossa ihminen on valmiita maksamaan ison määrän rahaa siitä, että joku pakottaa olemaan kaksi vuorokautta ilman mitään härveleitä. Eräs toinen vastaavan retriitin pitäjä on sanonut, että se on monelle meistä aivan liikaa. Ei vain siksi, että puhelimet kerätään pois ovella, vaan siksi, että ihminen menettää kahdeksi päiväksi myös kaikki kehoa mittaavat välineet, sillä niin kuin moni meistä on tullut riippuvaiseksi älypuhelimestaan, niin moni on jo riippuvainen ”hyvinvointivälineistään”.

Se aiheuttaa ihmisissä jopa stressitiloja, että ei ole kelloa aamulla näyttämään edellisen yön laatua tai edellisen illan stressitasoja tai askeleita. Ollaan tilanteessa, jossa hyvinvointivälineet aiheuttavat ihmiselle stressiä. Kuinka se voisikaan vähentää hyvinvointia, että on riippuvainen hyvinvointivälineisiin?

Hyvinvointia tuputetaan meille joka tuutista. On vara mistä valita hyvinvointinsa. Emme ehkä enää juokse materian perässä, mutta juoksemme hyvinvoinnin perässä. Mekanismi on aivan sama. Aineellinen on vain muuttunut aineettomaksi. Rahaa kuluu saman verran, sillä uuden sohvan on korvannut uusi retriitti tai älykello. Hyvinvointi on kauppatavaraa, josta vain valita itselle sopiva ja huomata muutaman kuukauden tai vuoden päästä, että ei voi yhtään paremmin, on vain yksi välinen enemmän, josta on tullut riippuvaiseksi.

Helsingin Sanomien artikkeli ei koske kirjoittamaani asiaa, vaan siinä pohditaan enemmän sitä, että meistä on tullut hyvinvoinnin suurkuluttajia ja aivan samoin kuin kaikessa muussa, niin övereiden vetäminen kerta toisensa jälkeen tuottaa hyvinvoinnin sijaan lisää huonovointisuutta. Me emme osaa vain pysähtyä, emme sitten millään. Koko ajan pitää olla joku projekti käynnissä ja nyt kun korona on lopettanut monet muut projektit, niin sitten olemme alkaneet suhtautua maanisesti hyvinvointiimme ja ottaneet siitä projektin.

Milloin sitten alamme voida hyvin?

Ehkä sitten, kun olemme juosseet niin kauan, että emme vain enää yksinkertaisesti jaksa juosta. Ehkä sitten tuleekin aamu, jolloin nukkuu sen sijaan, että herää analysoimaan unensa laatua.

X