Ihminen tarvitsee ihmistä

Ai miksikö ihminen tarvitsee toista ihmistä?

Tämän päivän Hesari. Mainio Heikki Aittokosken kirjoitus Islannista. Maassa oli alettu tutkia nuorten onnellisuutta rajun talouskriisin jälkeen. Tulokset olivat mielenkiintoisia. Nuorten onnellisuus lisääntyi merkittävästi kriisin jälkeen. Syyksi kerrottiin se, että vanhemmat alkoivat viettää lastensa kanssa enemmän aikaa ja olivat heistä enemmän kiinnostuneita. Islannin talouden ollessa nyt kovassa nousussa, nuorten onnellisuus on kääntynyt taas laskuun.

Sama lehti. Artikkeli monikulttuurisista avioliitoista ja siitä että ovat avioeroherkkiä. Yhdeksi syyksi kerrottiin ajanpuute puolison kanssa, johtuen muunmuassa siitä, että monen ulkomaalta tulleen pitää tehdä kahta pienipalkkaista työtä selviytyäkseen. Ei siinä rakkaus pysy elossa, kun sitä ei ole aikaa ruokkia.

 Aivan sama syy on sille tilastolle, että avioerohakemuksia laitetaan ylipäätään eniten vireille elo- ja joulukuussa. Loma-aikojen jälkeen. Pitkä vuosi on oltu kiireessä kohtaamatta ja lomalla ymmärretty, että ihminen siinä samalla sängyllä on täysin vieras. Kymmenen kuukauden koskemattomuutta on vaikeaa pyyhkiä pois muutaman viikon läsnäolemisella. Ihmiset eivät kohtaa parisuhteessaan toisiaan. Hiljalleen loittonevat kauemmaksi ja sohvalla istuu iltaisin kaksi toisilleen vierasta tottumuksesta saman katon alla asuvaa. Ei sitä arjen kiireessä ehdi edes kyseenalaistaa.

Ihminen on onnellinen silloin, kun hän saa viettää elämäänsä tärkeiden ihmisten kanssa, joita rakastaa. Suomalaisen miehen keski-ikä on 78,8 vuotta. Minulla on siihen vielä 36 vuotta aikaa. Olen parisuhteessa syvästi rakastamani ihmisen kanssa. Asumme eri kaupungeissa, mutta me emme lakkaa koskettamasta. Edes silloin, kun olemme eri kaupungeissa.

Läsnäolo ei ole pelkästään samalla sohvalla istumista. Se on sitä, että tuntee toisen lähelläolemisen silloinkin kun käy yksin nukkumaan. Kun sitten tulee se hetki, jolloin herää saman peiton alta. Sitä hetkeä ei tule jos muina hetkinä jättää koskematta. Suhtautuu välinpitämättömästi, pitää kaikkea itsestäänselvänä tai keskittyy merkityksettömiin asioihin. Mitä me teemme talouskasvulla tai hillittömän pitkillä työpäivillä jos sen palkkana emme oikeastaan saa yhtään mitään. Ei se oikein auta jos pinta on kullalla vuorattu jos sisällä ei ole muuta kuin tyhjää.