Havaintoja parisuhteesta

Yhä ihmisten edessä

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Ihmisten edessä.”

Se oli vuosi sitten kirjoittamani blogitekstini nimi. Tekstissä kerroin eronneeni ja rakastuneeni. Siitä tuli luetuin tekstini ikinä. Samalla myös vihatuin tekstini ikinä. Mitä minulle on tapahtunut kaiken tuon sattuneen jälkeen? Olenko menettänyt jotain? Mitä olen saanut tilalle? Sitähän ihmiset usein kysyvät eron jälkeen. Kannattiko? Mitä vuosi minulle on tehnyt?

Viime kevään jälkeen minusta tuli varovaisempi kirjoittaja. Aloin miettimään liikaa saamaani palautevyöryä. Halusin, ettei se vaikuttaisi teksteihini, mutta kyllä se alkoi heti vaikuttaa. Aloin pelätä ihmisten reaktioita, koska osa niistä oli hyvinkin väkivaltaisia. Menetin hetkellisesti itsevarmuuteni kirjoittajana ja tavan nauraa parisuhteessa tapahtuville arkisille asioille.

Eroni myötä en näe nuorinta tyttöäni päivittäin. Voisi ajatella, että omapahan oli valintani. Silti haluan kertoa, että aina kun hän lähtee luotani niin itken ensimmäiset puolituntia. Tiedän, että se kivulias tunne tasoittuu ajan myötä. Joskus huutelijoilta unohtuu, että myös eron vireille laittanut ihminen jää kaipaamaan jokailtaista hetkeä lapsensa kanssa.

Moni eronnut mies on sanonut, että eron jälkeen side lapsiin on vahvistunut. Ymmärrän heitä hyvin. Olen vahvempi ja varmempi isä kuin ikinä olen ollut. Lapsiarjessani ei ole ihmistä, johon ehkä liiankin helposti tukeutuisi. Arjessani on toki hetkiä mitkä voisi laittaa määritelmän tragikoominen alle. Silti yhdessä vietetyt hetket lasteni kanssa vahvistavat entisestään sidettä, joka on yksi maailman kauneimmista siteistä. Olen onnekkaassa asemassa, sillä saan viettää pienemmän tyttäreni kanssa valtavasti yhteistä aikaa, koska en ole aikataulutetussa työssä. Se on opettanut minua olemaan parempi isä.

En koskaan ole kuvitellut eläväni joskus etäsuhteessa. Olen ajatellut olevani sellaiseen liian kosketusaddikti. Vuosi on opettanut minulle paljon myös rakkaudesta. Yksi suurimmista opeista on se, että läheisyys ei ole kiinni kilometreistä. Vaikka ei näkisi kahteen viikkoon, niin tuntee olevansa kosketetumpi kuin milloinkaan. Puhumattakaan siitä kosketuksesta, jonka saa sen kahden viikon näkemättömyyden jälkeen. Ihmiset, jotka ovat kokeneet suuren rakkauden tietävät, mitä tarkoitan.

Vuosi on opettanut minulle paljon myös ihmisyydestä. Suuret muutokset elämässä ovat niitä hetkiä, jolloin ihmisyys punnitaan. Olen saanut valtavasti ihmisiltä tukea, johon nojata. Ilman heitä en olisi pysynyt jaloillani. Eihän sellainen koskaan unohdu. Ihmisen vierellä on helppo olla silloin, kun kaikki on hyvin ja hyväksyttyä. Suurinta on se, että haluaa seistä rinnalla, vaikka heitettyä paskaa osuu omaankin naamaan. Sitä kutsutaan rakkaudeksi.

Kun jotain vanhaa kuolee, syntyy jotain uutta tilalle. Tässä sitä nyt ollaan. Ulkona on kaunis kevätilta. Lapseni lähtivät hetki sitten äideilleen. Tuleva vaimoni menee kohta nukkumaan toisessa kaupungissa. (Tai no joo, nukkuu jo.)

Elämä on siitä ihanaa, että aina voi kasvaa ihmisenä ja oppia uutta.

Rakastuneena ihmisten edessä.

Lue myös

X