Havaintoja parisuhteesta

”Ihmisten pitäisi tyytyä vähempään, niin ei tarvitsisi erota”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Olen yksi niistä ihmisistä, joita harmittaa tämänkin blogin kirjoitukset erosta ja siitä, että kuinka helppoa eroaminen tuntuu joillekin olevan. Ne ovat kuin puukoniskuja itselle, joka ei ajattele eron olevan helppo asia. Heikompina hetkinä olen jopa kommentoinut teksteihin hieman kärkevään sävyyn ihmisten erohypetystä.

Minä olen yksi niistä, joita varmasti kannustetaan eroamaan. Avioliitossani ei ole väkivaltaa eikä muuta pakottavaa tarvetta erolle. Mieheni on jäänyt kiinni pettämisestä muutaman kerran, mutta edellisestä kerrasta on jo vuosia. Silloin harkitsin eroa, mutta minun mittapuuni mukaan lapseni olivat tuolloin etusijalla ja halusin heille ehjän ydinperheen.

Emme ole olleet monen ihmisen mittapuulla pari enää vuosiin. Seksiä emme juuri enää harrasta, paitsi joskus, kun mieheni on juonut itsensä humalaan, mutta ei niin humalaan, että ei pystyisi seksiin. Usein suostun seksiin niissä hetkissä, vaikka en seksiä halua, koska pääsen seksiä antamalla helpommalla.

En usko silti, että vaihtamalla paranisi tai että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella. Eiköhän se ole monella sama tilanne kuin meillä, että suhteen huippu on saavutettu jo aikoja sitten ja miksi edes haihatella jonkun sellaisen perään, jota ei ole edes olemassa. Ei avioliitto ole mitään intohimoa ja suuria tunteita, vaan arjessa olemista ja lasten kasvattamista turvallisessa ympäristössä.

En usko ihmisiin, jotka sanovat, että tuntevat intohimoa puolisoaan kohtaan vielä kymmenenkin vuosien jälkeen. Enkä varsinkaan siihen, että puoliso pitäisi vaihtaa, jos intohimoa ei ole, koska eihän ihminen ole kertakäyttötavaraa.

En usko, että eroamme koskaan. Ei se ole helppoa vain lähteä. Meillä on yhteiset lapset ja yhteinen talolaina. Kaikki muuttuisi ja rutiinit menisivät rikki. Pitää punnita asioita ja minun vaakakupissani painaa enemmän sujuva arki kuin joku mystinen palava rakkaus. Voin aivan hyvin elää ilman tunnetta siitä, että olen jonkun ihmisen halun kohde tai sitä, että pitäisi koko ajan olla ihmisen vieressä ja odottaa, että saisi huomiota. Eikö sellainen ole vähän lapsellista?

Vanhempani ovat olleet yhdessä yli neljäkymmentä vuotta. En ole koskaan nähnyt heidän edes halaavan toistensa kanssa. Silti heidän liittonsa kestää. Miksi ihmisen pitäisi saada enemmän. Ihmisten pitäisi tyytyä vähempään, niin ihmisten ei tarvitsisi erota. Seksikin on vain seksiä ja sitä ilman oppii olemaan, kun opettelee. Itselleni seksi ei merkitse enää mitään. Siksi ihmettelen, että siitä pitää niin isoa ääntä pitää ja sitä varsinkin ihmettelen, että jotkut eroavat siksi, että suhteessa ei ole seksiä.

Mielestäni olemme menneet ajattelussa liian pitkälle. Ajattelemme liikaa omaa hyvinvointia omia tarpeita, kun sen sijaan pitäisi ajatella sitä, että tarjoaa lapsille turvallisen ja helpon kasvuympäristön. Emme ole täällä itseämme varten. Siksi iholleni nousee kylmät väreet, kun kuulen ihmisten, joilla on lapsia, eronneen helpoista syistä. Jokainen eron kokenut lapsi joutuu kokemaan rankan asian vanhempien itsekkyyden vuoksi. Vanhemman pitäisi osata laittaa omat tarpeensa sivuun niin pitkäksi aikaa, kun lapset asuvat vielä kotona.

Itse olen tämän valinnan tehnyt ja tässä valinnassa pysyn. Jos haluan jotain muuta, niin ajattelen sitä sitten, kun kodissani ei asu enää lapsia.”

X