Ihmisen on sanottu olevan jalostunut versio eläimestä. Ihmiseen liitetään sanat sivistys ja inhimillisyys. Tästä kaikesta muodostuu tuo ihmisyydeksi kutsuttu piirre. Ihmisyys on kaunis käsite, joka tarkoittaa paljaimmillaan sitä, että ihminen on ihmiselle ihminen. Se tarkoittaa sitä, että olemme täällä toisiamme varten, koska yksin ja toistemme vihollisina me lakkaisimme nopeasti olemasta.

Ihmisyys on alennustilassa. Mitä muutakaan voi todeta viime aikaisten tapahtumien valossa. Ihmisen sisältä on kuoriutunut esiin eläin, joka vaiston varassa saalistaa eloonjääminen päämääränään. Sivistys ja ihmisoikeudet ovat sanoina sellaisia, joita voi julkisesti jopa halveksia. Ehkä ihmistä ei tarvitse kovin syvältä raapia, kun huomaa ihmisyyden alta nopeasti paljastuvan eläimen.

Näitä ihmisyyden ja inhimillisyyden unohtaneita näkee kaikkialla. Esimerkkejä on niin paljon, että niistä saisi niin pitkän kirjoituksen, jota kukaan ei jaksaisi lukea. Ihmisen alennustilassa ei tunnu olevan rajaa. Missä kohtaa ihmisyyden arvoasteikkoa on esimerkiksi mies, joka kirjoittaa internetissä keskusteluketjuun, että Helsingissä traagisesti pahoinpitelyn vuoksi menehtynyt nuori mies oli syytäkin tulla tapetuksi, koska yksikin suvakkinarkkari on liikaa.

Sellaisia sanoja meidän ihmisten sisältä tulee ulos. Tämä on ihmisyytemme taso tässä ajassa. Pelottavinta tässä ihmisyytemme alasajossa on se, että sen on annettu jatkua tähän pisteeseen asti, jossa ihmisyyden alkulimoissa pyöriskelevät ihmishirviöt kuvittelevat olevan oikeutettuja sanoihin, joita he julkisesti sisältään suoltavat. Väkivalta ja raiskausfantasioillaan onanoivien mukaihmisten sanat ovat kaikkien meidän luettavissa jokapäiväisessä arjessamme. Ja tämä kaikki on annettu tapahtua, aivan tässä silmiemme edessä.

Kaksi viikkoa sitten Helsingissä tapahtunut kuolemaan päätynyt pahoinpitely ei ollut vain yksittäinen järjetön väkivallan teko, vaan se on yksi tilannekuva ihmisyytemme tasosta. Tason voi tarkistaa halutessaan tapahtumasta kirjoitettujen artikkelien keskusteluketjuista. Ehkä kannattaa kuitenkin suojella itseään ja olla menemättä lukemaan niitä. Ehkä kannattaa ohittaa ihmisyyden junasta pudonneiden joukko ja jatkaa matkaa kohta parempaa ja kauniimpaa ihmisyyttä.

Ihminen on ihmiselle ihminen. Olen aikaisemminkin kirjoittanut tuntemastani Helmistä. Tuosta noin yhdeksänkymppisestä naisesta, joka kertoi minulle, että hänen ainoa toivomuksensa ennen kuolemaa on, että saisi vielä kerran nukkua toisen ihmisen vieressä ja että tuo toinen ihminen vähän kutittelisi. Sen jälkeen Helmin elämä olisi täysi.

Unelma toisen ihmisen kosketuksesta. Siitä, että me olemme toisillemme syli. Olemme toisen ihmisen puolella. Olemme yhdessä enemmän. Se on kaikki niin naiivia ja yksinkertaista. Jopa lattean ja nolon kuuloista. Siitäkin huolimatta jatkan kulkemista sitä kohti. Haluan, että Helmin ikäisenä minunkin suurin unelmani on toisen ihmisen kosketus. Koska ihmisten välinen kosketus on avain ihmisyyteen, jonka olemme osittain kadottaneet. Kosketus tuo meidät lähemmäksi toisiamme ja mitä lähempänä toisiamme olemme, sitä lähemmäksi me pääsemme ihmisyyttä.

Minä haluan pitää sylin auki ja ottaa vastaan. Olla lähellä toista ihmistä. Ja vaikka joukossamme pyörii heitä, joille ihmisyys ja toisille ihmisille sylin ja oven avaaminen on uhka, niin siitä huolimatta ja juuri sen vuoksi tämä kaikki pitää ääneen sanoa.

Aion jatkaa rakkaudesta puhumista, sillä rakkauspuheen on kuuluttava kovempaa kuin vihapuheen. Joten kaikki te rakkaudesta puhuvat, puhukaa entistä kovemmalla äänellä, sillä rakkauden ääntä ei koskaan kyllästy kuuntelemaan.

X