Havaintoja parisuhteesta

”Illalla kun menen nukkumaan rakkaani kainaloon, voin joka ilta todeta, että jos kuolisinkin tänään, kuolisin onnellisempana kuin ikinä aikaisemmin”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”Rakkaus on ihmeellinen asia. Jos peilaan ihmissuhteitani nykyisessä tilanteessa aiempiin parisuhteisiini, voisin todeta ääneen, etten ole tässä reilu kolmekymmentävuotisessa elämässäni tiennyt aiemmissa suhteissani oikeasti itse rakkaudesta mitään.

Olen rakentanut ihmissuhteita ja koteja aikaisemminkin, elänyt täysillä, uskonut rakkauteen ja elänyt arkea. Pettynyt, pettänyt, eronnut ja aloittanut alusta. Aina on ollut sellainen olo, että jotakin on puuttunut. Elämää olisi voinut elää niinkin, mutta silti se tärkein ydin puuttui. Viimeisimmän eroni kynnyksellä pohdin paljon sitä, mitä elämältäni haluan ja millä tavoilla haluaisin elämääni elää.

Sitten rakastuin, rakastuin niin lujaa, että pää irtoaa. Eikä tuo tunne ole laimentunut arjen myötä, ei edes paljon pelotellun uusperhearjen myötä, jossa lapsia on monta, kouluikäisestä aikuisiän kynnykselle. Muistan ystävieni todenneen uusperhearkeen melko rohkein askelin hypättyäni, että vaikeaa tulee olemaan, toivottivat onnea, kyllä tuo todellisuus sitten iskisi vasten kasvoja. Viimeistään kun eksien kanssa asettaudutaan vastakkain.

Minun mielipiteeni rakkaudesta, parisuhteesta, ydinperhe- tai uusperhearjesta, tai ihan kahden aikuisen perheestä perustuu isoilta osin kahden ihmisen väliseen tunteeseen. Tuon ensimmäisen lisäksi ennen muuta kahden ihmisen väliseen kommunikointiin, keskustelukykyyn, vastaantulemiseen ja molempien tasavertaiseen kunnioittamiseen. Siihen, että omalta osaltaan molemmat kokevat tulevansa kuulluiksi.

Myönnän, että uusperhearkikuvioissa on aina omat haasteensa ja haasteita voi olla monenlaisia. Mutta tuolla yllämainitulla ja sen saumattomalla toimimisella on näppinsä pelissä. Kun kaikki toimii, niin kaikki toimii.
Jos harmittaa tai ärsyttää, sen voi rohkeasti sanoa ääneen, se pitää sanoa, jotta siitä voi päästä eteenpäin ja jokainen oppia sekä kasvaa.

Joku myös on kirjoittanut, ettei seksielämä voi säilyä lapsiperhearjessa intohimoisena tai kiihkeänä, mutta tästäkin uskallan olla eri mieltä. Toisinaan se vaatii mielikuvitusta, hetkeen heittäytymistä, ”pikaisia” intohimon hetkiä ja sellaista yhteenhioutumista, jossa molemmat pelaavat samalla puolella, toisiaan kiristämättä, velvoittamatta tai vaatimatta.
Puhtaasta rakkaudesta ja kunnioituksesta toista kohtaan. Meillä on enemmän ja parempaa seksiä kuin missään aikaisemmassa parisuhteessa, edes niissä, kun lapsia ei ollut mailla eikä halmeilla.

Elän tällä hetkellä uusperhearjen ytimessä. Osa lapsista asuu perheessä koko ajan, osa viikko-viikko syklillä. On työt ja harrastukset, velvollisuudet, kauppareissut sekä viikkosiivoukset. Toiset kutsuvat tasapaksuksi oravanpyöräksi. Mutta kun vierellä on oikea ihminen, kaikki nuo arkiset velvollisuudetkaan eivät tunnu enää pakkopullalta. Yhdessä on ihan parasta tehdä asioita, ihmisen kanssa, jota rakastaa.

Meidän parisuhteemme synty oli kerrassaan ”rakkautta ensisilmäyksellä”, emmekä ole aikailleet. Ei ole olemassa mitään aikamääreitä tai sääntöjä, miten elämää tulisi tai pitäisi elää. Meillä on yksi elämä ja sillä agendalla mennään molemmin puolin, yhdessä. Eletään ja rakastetaan, ihan täysillä, niin ettei verbaaliset ilmaisut meinaa riittää.
Päiviemme määrää tai asioita joihin ei voi vaikuttaa, on turha murehtia nyt. Aion nauttia jokaikisestä päivästä ja hetkestä, minkä saan elää rakastamani ihmisen kanssa ja tiedän, että hän tekee samoin. Illalla kun menen nukkumaan rakkaani kainaloon, voin joka ilta todeta, että jos kuolisinkin tänään, kuolisin onnellisempana kuin ikinä aikaisemmin.”

X