Havaintoja parisuhteesta

Isä meidän, joka olet somessa

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Oletko koskaan nähnyt tilannetta, jossa näet lapsen vanhempansa kanssa ulkona ja lapsi kulkee apaattisena vanhemman vierellä, joka on uppoutunut puhelimensa kiehtovaan maailmaan? Oletko kenties törmännyt ilmiöön, jossa lapsi hakee leikkipuistossa huomiota huutamalla vanhemmalleen, että katso ja vanhempi ei vastaa siihen ollenkaan tai mahdollisesti sanalla, että ihan kohta, kirjoitan vain tämän viestin loppuun?

Entäpä sellainen, että kaksi ihmistä istuu ravintolassa romanttisilla treffeillä ja molemmilla tai toisella on kädessään puhelin, jota tasaisella sormenliikkeellä koskettaa eikä kumpikaan puhu toisilleen sanaakaan. Ruuan tultua pöytään, ensimmäinen asia, on kuvata annos ja postata Instagramiin., ihan nopeasti vain.

Tai kenties kaksi ihmistä istumassa sohvalla katsomassa samaa ohjemaa, mutta molemmilla käsissään puhelin, jota tasaisen väliajoin tarkastella. Ehkäpä muistikuva elokuvissa istumisesta, jossa viime metreille asti pidetään puhelin kädessä ja kesken elokuvankin se kaivetaan esille, tarkistettavaksi, onko puhelimeen tullut soittoja tai viestejä.

Voisitko olla kuullut sellaisesta tilanteesta, että älypuhelin otetaan jopa sänkyyn asti, jossa sitä hivellään niin pitkään, kunnes uni alkaa painamaan. Ei kai nyt sellaista sentään kukaan harrasta, että edes sen pienen hetken, jonka voisi käyttää rakkaansa kanssa keskusteluun tai jopa seksiin, käyttääkin siihen, että tarkistaa maailman kaikki somekanavat?

Ajatelkaa, että viikko sitten koulujen alkaessa, poliisi antoi lehdistölle kuvaamansa videopätkän, jossa kouluun lastansa tuonut vanhempi otti koulun välittömässä läheisyydessä, auton liikkuessa, itsestään selfietä. Eikä siinä kai mitään. Kyllähän aikuisen oikeus tulla itsensä kuvaamaksi vaikka kesken autolla ajamisen voittaa lapsen oikeuden turvalliselle koulumatkalle. Sehän nyt on sanomattakin selvää.

Oletteko kuulleet sitä uutista, että jopa alakouluikäisillä lapsilla on todettu vartalossa asentopoikkeamia, jotka johtuvat älylaitteiden liiallisesta käyttämisestä? Osaatteko muuten nopeasti sanoa, että ketkä kyseisestä asiasta ovat vastuussa? Aivan oikein, me itsekin some- ja älypuhelinriippuvaiset vanhemmat, jotka pidämme lapsemme hiljaisina auton takapenkillä antamalla heille jonkin älylaitteen katseltavaksi tai pelattavaksi. Noin niinkuin yhtenä esimerkkinä mainittuna.

Entäpä, onko verkkokalvoihinne osunut surffaillessanne älypuhelimillanne uutisotsikko, jossa kerrotaan, että me suomalaiset harrastamme vähemmän seksiä viiteenkymmeneen vuoteen? Otsikko on saattanut vielä osuakin silmään, mutta veikkaan, että kärsivällisyys ei ole riittänyt klikkaamaan uutista auki, jossa olisi lukenut, että kaikkein eniten kaipaamme parisuhteisiimme yhteistä aikaa rakastetun kanssa. Kun tuntuu siltä, että koko ajan on niin kovin kiire.

Tähän kohtaan voisin halutessani kertoa, että kuinka paljon yhteensä suomalainen käyttää vuorokaudessa aikaa puhelimensa tai muun älylaitteen käyttämiseen, mutta nokkelina ihmisinä arvaatte, että mitä ajan tässä takaa. Sanotaanko kuitenkin sen verran, että siinä ajassa sitä ehtisi antaa rakkaalleen ties kuinka monta seksuaalista nautintoa tai tarpeellista keskusteluhetkeä. Tai lapselle lapsuuden.

Mietitte varmaan, että mistä minä tämän kaiken tiedän? Siksi, että olen teidän tavoin tätäkin tekstiä tällä hetkellä älypuhelimellanne lukevien kanssa älypuhelin ja someriippuvainen. Turha sitä asiaa on paremmaksi kaunistaa. Olen itse sortunut suurimpaan osaan yllä kirjoitettuihin esimerkkeihin ja olen siitä ihan aiheellisesti helvetin häpeissäni.

Me olemme sukupolvi, joilla tarve olla jatkuvasti saatavilla menee lapsiemme ja puolisoittemme tarpeiden edelle tulla kunnolla nähdyiksi ja kuulluiksi. Me olemme sukupolvi, joka parisuhteissamme hivelee selvästi enemmän puhelimen pintaa kuin rakastettunsa ihoa. Me olemme sukupolvi, joka ihan tutkitustikin mieluummin runkkaa katsomalla nettipornoa, kuin rakastelisi omaa puolisoaan. Näin on, sillä tutkimuksen mukaan masturboimme enemmän kuin koskaan, mutta harrastamme seksiä vähemmän kuin koskaan. Me olemme sukupolvi, joka kokee itsensä niin tarpeelliseksi ja tärkeäksi, että ilman puhelinta ei voi tuntiakaan olla, sillä maailma ei pärjää tuntia ilman meitä. Me olemme sukupolvi, joka kokee itsensä alastomaksi, jos jättää vahingossa puhelimensa joskus kotiin.

Sen totesin itse muutama viikko sitten, lähtiessäni reilun kaksivuotiaan kanssa leikkipuistoon. Puolessa matkassa huomasin puhelimen jääneeni kotiin ja ensimmäinen ajatus oli, että se on haettava sieltä. Onneksi jokin järkevä osa minua oli kyseisenä aamuna minusta vielä jäljellä, sillä päätinkin jatkaa matkaa ilman puhelinta.

Tulin sillä leikkipuistovierailulla tehneeksi pari aivan jäätävän hienoa hiekkakakkua, leikkineeni lapseni kanssa heppaa ja ratsastajaa, keinuneeni kuin pieni lapsi ja tehneeksi hiekkaan piirustuksia kepillä. Se oli ihanin leikkipuistokokemus aikoihin. Väitän, että ainakin puolet niistä olisi jäänyt tekemättä, jos olisin muistanut ottaa puhelimen mukaan.

Miettikää nyt, mitä mahdollisuuksia se saattaa antaa, jos unohtaa ottaa puhelimen mukaan romanttisille treffeille rakkaansa kanssa. Sitähän saattaa käyttää korviketekemisenä esimerkiksi keskustelua ja suutelua. Puhumattakaan, jos puhelimen unohtaa ottaa illalla sänkyynsä mukaan. Eipä ole mahdottomuus, että puhelittomuus saattaa johtaa toisenlaiseen heppa ja ratsastaja -leikkiin rakkaansa kanssa.

Vaikeahan se on päästä riippuvuudesta eroon ja suurin osa meistä ei edes sitä itsessään myönnä, edes tilanteessa, jossa ei yhtä elokuvaa tai teeveesarjaa pysty katsomaan ilman, että välillä vilkuilee puhelintaan. Me selitämme kaikkia riippuvuuksia vähäisemmäksi itsellemme. Pahimmillaan riippuvuus vie läheiset ympäriltämme, koska se ei ole läheisten kanssa olemista, jos olemme fyysisesti heidän seurassaan. Olemista on se, että on oikeasti heidän kanssaan.

Se ei ole mikään vitsi, että on sanottu, että älylaitteidemme vuoksi lastemme yksinäisyys ja turvattomuus kodissa kasvaa, koska me aikuiset olemme hukuttautuneet sosiaaliseen mediaan ja kuulemme lapsiamme vain puolella korvalla. Eikä se ole vitsi, että sosiaalinen media tulee tappamaan oikeita ihmissuhteista ympäriltämme, sillä kukaan ei ansaitse vierelleen ihmistä, joka kokee oikeudekseen samalla pitää koko muuta maailmaa tauotta ympärillään.

Sillä muulla maailmalla ei varmasti ole mitään parempaa siinä hetkessä antaa.

X