Havaintoja parisuhteesta

Ja pahin niistä on tekopyhyys

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Uhka.

Se on sana, joka minulle tulee ensimmäisenä mieleen monista kommenteista, joita tulee tekstien perään, jotka käsittelevät jonkinlaista muuta tapaa olla parisuhteessa kuin perinteinen tapa. Monessa kommentissa toistuu sama kaava. Ensinnäkin kommenteista näkee, että aihe ei ole edes millään tavalla tuttu omassa elämässä, eikä edes lähipiirissä. Silti mielipide on äärimmäisen voimakas. Jos nyt ei varsinaisesti tuomita, niin ainakin vähätellään kuoliaaksi.

Eikä tuon ei perinteisen tavan tarvitse olla kuin esimerkiksi se, että nainen ilmoittaa, että ei halua koskaan lapsia eikä naimisiin, eikä voisi kuvitellakaan sitoutuvansa vain yhteen ihmiseen. Alkaa järjetön moralisointi naisen valinnasta ja elämäntavasta. Ikään kuin hänen valintansa uhkaisi kommentoijien omia valintoja. Ehkä siinä piileekin pieni totuus. Vaikka tarinan lukeminen ei sinänsä uhkaa likijan omaa maailmakuvaa, niin se pakottaa pysähtymään oman valintansa äärelle. Valitettavan moni toki ei niin tee, vaan hyökkää sekä tarinan kirjoittaneen, että julkaisseen kimppuun.

Olen julkaissut ainakin kolme kertaa erään naisen, vaimon, neljän lapsen perheenäidin kirjoituksen, jossa hän kertoo elävänsä polyamorisessa suhteessa sekä vapaassa suhteessa. Hän on sama nainen, jota olen haastatellut viime keväänä podcastissani. Julkaisin tekstin viimeksi eilen ja hämmennystä tuo teksti aiheuttaa edelleenkin. Monessa kommentissa näkyy tietämättömyys asiaan, mutta tarve kommentoida on silti kova.

Yksi kommentoija vetosi siihen, että ei kai tuollaiset suhteet voi kovin pitkää kestää? Ja muutama monisuhteessa elävä vastasi hänelle suoraan. Erään heistä suhde on tällä hetkellä kestänyt 14 vuotta. Sanottakoon, että itse vain monosuhteista harrasteneena, niin mikään suhteeni ei ole kestänyt niin pitkään. Tähän kun lisätään, että ensimmäisestä avioliitosta erotaan keskimääräin seitsemän vuoden kohdalla, niin ei se täällä monopuolellakaan ole jatkuvaa elämänmittaista orgastelua. Sitä paitsi, aivan kun pituudella ja rakkaudella olisi mitään tekemistä toistensa kanssa.

Yksi kommentoija tiesi kertoa, että hyvin harvalle monisuhteet toimivat ja kysyttäessä hän sanoi, että ei tunne yhtään monisuhteessa elävää, mutta silti hän oli jostain tietonsa kaivanut, että ei sovi. Jokainen ihminen on mustasukkainen ja niin edelleen. Kolmas kommentoija kirjoitti sillä kulmalla, joka selittää sen, että miksi moni esimerkiksi vapaassa suhteessa elävä pari pysyy valintansa kanssa kaapissa. Hän arvotti oman perinteisen suhteensa termillä normaali suhde, joka kertoo omalla karulla tavalla siitä asenneilmapiiristä, joka vuosikymmeniä sitten kohdistui homosuhteisiin. Heterosuhteet normaali. Homosuhteet epänormaali. Yksiavioinen parisuhde normaali. Monisuhteet epänormaaleja.

Sittenpä tullaankin tämän tekstin varsinaiseen aiheeseen, joka on tekopyhyys. Asia, joka aiheuttaa allekirjoittaneessa negatiivisia kylmänväristyksiä. Onhan nimittäin todella mielenkiintoista kuulla sellaisen ihmisen, joka on avioliitossa pettänyt puolisoaan mennen tullen useita kertoja, tuomitsevan monisuhteet, koska sairastahan se sellainen on. Hiljaiseksi sellainen vetää. Ihminen, joka puolionsa selkänsä takana monisuhteilee, tuomitsee ihmisen, joka tekee sitä sovitusti. Miksi olla rehellinen, kun voi olla epärehellinen.

Tämä on isompikin aihe. Harva meistä pysyy uskollisena koko elämänsä aikana. Tälläkin hetkellä puolet suhteissa olevista on joskus pettänyt puolisoaan. Voisi kärjistetysti sanoa, että puolet ympärillämme olevista suhteista on vapaita suhteista. Niistä vain ei kerrota, ei edes omalle puolisolle. Eikä kaikki halua edes tietää niin kuin minulle eräs mies kommentissaan kirjoitti. Hänen tuttavalleen oli sanottu, että senkun petät, mutta älä jää kiinni. Me elämme mielummin valheessa kuin olisimme rehellisiä ja voin kertoa, että tämä valheessa eläminen on hämmentävän yleistä. Silti kirjoittaessa suhteista, joissa rehellisesti ollaan vapaita rakastamaan muitakin ihmisiä kuin omaa puolisoa, niin kommettikentällä on perkele irti. Rehellisyys on suuri uhka epärehellisyydellemme.

Minusta on hienoa, että ihmiset uskaltavat jo omilla nimillään kertoa erilaisista tavoista rakastaa ja olla toistensa kanssa. Menee vielä tovi ennen kuin asiasta tulee yleisesti arkipäivää. Me olemme aivan liian fundamentaalisella tavalla omaksuneet niin sanotun perinteisen parisuhteen mallin, että monet meistä pitää sitä jopa valheellisesti yllä. Ihan oikeasti, tunnustetaan faktat. Niin moni parisuhteessa elävistä pettää ja on kykenemättömiä elämään sitoutuneena yhteen ihmiseen, että miksi se on niin vaikea ääneen sanoa tai jos joku sen ääneen uskaltaakin sanoa, niin miksi sitä tietoa on vaikea ottaa vastaan?

Ihana asia on se, että kaksi toisiinsa sitoutunutta ihmistä on toisilleen uskollisia elämänsä loppuun saakka, mutta ihanaa on myös se, että ihminen tiedostaa, että ei pysty sellaiseen ja hankkiutuu suhteeseen, jossa oma taipumus ei satuta ketään. Mitä useampi uskaltaa tuon ääneen sanoa, niin sitä arkipäiväisempää siitä tulee ja sen vähemmistön, joka uskaltaa sen ääneen sanoa, ei tarvitse enää kokea tuomitsemista valintansa johdosta. Eikä kokea uhkaa omaa maailmankuvaa haastavista maailmankuvista.

Tekopyhyys rumentaa ihmistä.

X