Havaintoja parisuhteesta

”Joka toinen viikko olen lapselleni äiti, jota tarvitaan ja joka toinen viikko miehelleni nainen, jota halutaan”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Ihmisen rooli parisuhteessa on ensisijaisesti puolison ja rakastajan rooli. Rakkaushan tapahtuu rakastamalla ja rakastamiseen tarvitaan rakastajaa. Mitä tapahtuu, kun rakastajan rooli näivettyy ja tilalle saapuu vain vanhemman rooli. Rooli, joka kohdistetaan myös puolisoon. Siitä kertoo tarinassaan nainen.

”Olisi pitänyt ymmärtää jo alussa. Mieheni sanoi minulle haluavansa hyvän äidin lapselleen. Minä vaikutan hyvältä äidiltä. Niin hän minulle sanoi suhteemme alussa ja tietekin otin sen suurena kohteliaisuutena. Halusinhan itsekin lapsia.

Kahden vuoden päästä sellaisen synnytimme.  Samaan aikaan rakkaussuhteemme muuttui vanhemmuussuhteeksi. Pelkästään sellaiseksi.

Olin alkuun aivan kiinni lapsessani. Tietenkin olin. Ei ole vaihtoehtoa. Mieheni käytös muuttui. Hän alkoi nähdä minut vain äitinä. Vihasin sitä, kun hän kutsui minua äipäksi. Myös silloin kun olimme muutoin kuin kahden. Lapsemme syntymän jälkeen minulla ei ollut enää etunimeä. Olin äippä.

Vauva-arjen muututtua pikkulapsiarjeksi mieheni alkoi vastustaa ajatusta, että lapsemme menisi päiväkotiin ja minä takasin töihin. Hyvät äidit eivät tee niin. Hän sanoi minulle eräässä keskustelussa. Lapsen ei ole hyväksi mennä liian pienenä päiväkotiin. Ehdoton että hän voi jäädä lapsen kanssa kotiin. Hän naurahti ja sanoi, että ei ole miesten tehtävä.

Huomasin olevani parisuhteessa menneisyydessä elämän ihmisen kanssa. Ahdistuin. Hän näki minut pääsääntöisesti äitinä ja niiden lasien lävitse hän suhtautui minuun naisenakin. Hän enemmän tarvitsi minua kuin halusi minua ja minä olisin halunnut että hän olisi halunnut minua ja tarvinnut vähemmän.

Seksi loppui kuin seinään. Minä koin olevani hänen silmissään enemmän äiti kuin nainen ja hän ei osannut suhtautua minuun enää seksuaalisena ihmisenä. Jälkeen päin olen ajatellut, että olisin itse voinut yrittää vielä enemmän. Tehdä pikkulapsiarjen keskellä itsestäni vielä enemmän naisen hänen silmiensä edessä.

Toki se olisi voinut olla turhaa, sillä mieheni jäi lopulta kiinni siitä, että hänellä oli seksuaalinen nainen, jota hän halusi toisaalla. Hän olikin saanut kaiken. Kotona äidin, jota tarvitaan ja ulkopuolella naisen, jota halutaan.

Siihen loppui se suhde.

Tänään kaikki on hyvin. Olemme eron jälkeen sopineet viikko viikko systeemin ja minulla on uusi puoliso elämässäni. Emme asu yhdessä emmekä muuta yhteen. Joka toinen viikko olen lapselleni äiti, jota tarvitaan ja joka toinen viikko miehelleni nainen, jota halutaan.

Pidän tästä tavata elää.”

X